Näyttelyarvio: Arkkitehtuurimuseon uusi näyttely nostaa esiin keskeneräisyyden estetiikkaa

Maailmanlaajuinen resurssipula pakottaa meidät punnitsemaan tarkkaan esineiden, materiaalien ja rakennusten arvoa. Arkkitehtuurimuseoon toukokuussa avautunut Fix: Huolla ja korjaa -näyttely on ajan hermolla pohtiessaan suhdettamme materiaaliseen ympäristöön hoivan ja ylläpidon prosessien kautta.

Kuten näyttely osoittaa, kyse on käyttösuhteesta, resurssien- ja ajankäytöstä sekä taidoista hyödyntää olemassa olevaa.

Näyttelyn rajaus on tekemisen ja kokemisen äärellä olemisessa. Esineiden huoltoa ja käsityötaitoja on mahdollista kokeilla työpajoissa tai tulla seuraamaan korjausnäytöksiä niin kintsugi-tekniikasta kuin pärekaton korjauksesta. Erityisesti käyttöesineiden ja tekstiilitaiteen puolelta löytyy oivaltavia esimerkkejä materiaaliyhdistelmistä ja näkyvistä liitoksista.

Helmi Kajasteen ja Petra Vallilan ääni-installaatiossa kuulostellaan siivouksen äänimaailmaa sekä rinnastetaan se ylhäältä tuleviin, paikoin absurdeihinkin, siivousohjekortteihin.

Kierrätys­materiaaleja ja siivouksen ääni­maailmoja

Yleisön osallistamisen lisäksi museo­kokoelman hoivan käsittely tuo näyttelyyn museoiden itsereflektiota. Näyttelyssä on neljä avoimen haun pohjalta valittua teosta tai teoskokonaisuutta. Yksi niistä on taiteilija Jessica Andrey Bogushin kuratoima vaihtoehtoinen museokokoelma, joka kääntää katseen queeriin hoivaan sekä pohtii ulkosulkemista ja vastavuoroisuuden velvoitetta. Yhdessä Ville Laurinkosken ja Max Hannuksen töiden kanssa kokonaisuudessa on tilallisia ulottuvuuksia, herkkyyttä ja löytämisen iloa. 

Vaihtoehtoisiin todellisuuksiin pääsee myös sukeltamalla taiteilija Sini Hentun teossarjaan Fantasman sylissä. Videoteokset klassikkoistuimista ovat tunnustelevia, huvittavia ja ajoittain jopa jännittäviä. Toiminnallisuuden unohtaminen tarjoaa mahdollisuuden tutkia niiden mittakaavaa ja äänimaailmaa kuvitteellisessa todellisuudessa.

Kun asioille antaa huomiota ja aikaa, niille muodostuu uusia merkityksiä. Näyttely suuntaa kävijän katseen myös siivoamiseen ja likaan. Kulumisen estetiikkaa käsitellään materiaalien patinan näkymisen tai poissaolon kautta, kuten Kimmo Metsärannan kuvateosten hygieenisesti kontekstistaan irrotetuissa rakennuksissa.

Kiinteistöhuolto on merkittävässä roolissa rakennusten esteettömyydelle ja turvallisuudelle, mutta sen prosessit tapahtuvat usein yleisöltä piilossa. Dokumentoiduista siivouksen ammattilaisten tarinoista välittyy rakennusten tuntemus ja ylpeys työstään, mutta myös ulkopuolelle jääminen. Arkkitehti-muusikko Helmi Kajasteen ja runoilija Petra Vallilan ääni-installaatiossa kuulostellaan siivouksen äänimaailmaa sekä rinnastetaan se ylhäältä tuleviin, paikoin absurdeihinkin, siivousohjekortteihin. Siivousmusiikkia-ääni-installaatiota kannattaa kokea tilassa kulkien ja kuulostellen.

Arkkitehti Liisa Ryynäsen Inventaario-installaatio tuo näyttelyyn arkki­tehtonista tilallisuutta. Arkisista kierrätysmateriaaleista rakennettu tila on kiinnostavassa vuoropuhelussa historiallisen museorakennuksen puitteiden kanssa. Purettavista rakennuksista löydetyt materiaalit ja elementit ovat tuttuja niin uusista kuin saneeratuista toimi­tiloista, jotka elävät jatkuvassa muutoksessa usein muiden kuin arkkitehtien toimesta. Inventointityön valokuva-aineistossa näkyy käyttäjien jälkiä, kummallisuuksia ja monien tekijöiden summaa.

Vaikka näyttelyn teemat haastavat nykyisiä kulutuskäytäntöjä, yhteiskunnallinen viitekehys jää taka-alalle.

Arkkitehtuurimuseon suuressa salissa on esillä siivouksen ja kiinteistöhuollon arkea ja kulttuurihistoriaa.

Arkista huolenpitoa

Arkkitehtuurin korjausprosesseja näyttely käsittelee perinnerakentamisen sekä Helsingin kaupunginteatterin ja Yrjönkadun uimahallin peruskorjaushankkeiden kaltaisten esimerkkien kautta. Kokeellisena laboratoriona esitellään Alvar Aallon Oulun Toppilaan suunnittelemaa siiloa, jota ollaan muuttamassa korjausteknologioiden kehityspaikaksi ja testi­ympäristöksi.

Näyttelyarkkitehtuuri antaa vihjeitä keskeneräisyyden estetiikasta. Lisäksi olisi ollut kiinnostavaa pohtia, mitä arkki­tehtuurin näkökulmasta on riittävä korjaaminen rikkinäisyyden ja eheyden välimaastossa.

Näyttelyssä viitataan antropologi Shannon Matternin sitaattiin: ”Tarvitsemme kaikkia huoltajia soveltamaan eri alojen työtapoja ja käytännön taitoja yhteiseen korjaushankkeeseen.” Vaikka talkookutsu ja näyttelyn teemat selvästi haastavat nykyisiä kulutuskäytäntöjä, jättää näyttely yhteiskunnallisen viitekehyksen ja lineaaritalouden kritiikin taka-alalle. Eri osioiden merkitystä toisilleen olisi silti voinut vahvistaa avaamalla esitetyn toiminnan vaikutuksia laajemmin. 

Kokonaisuudessaan näyttelyn ansiot ovat sen tavassa lähestyä mittavaa järjestelmämuutosta osallistavasti ja voimaannuttavasti arjen huolenpidon kautta.

On kiinnostavaa nähdä, viitoittaako Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon ensimmäinen yhdessä kuratoima näyttely tietä myös tulevan Arkkitehtuuri- ja designmuseon roolille museoinstituutioiden murroksessa, jossa esineiden ja perinnön hoivan lisäksi museot osallistuvat yhteisöjen huolenpidon ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun välittämiseen.

Fix: Huolla ja korjaa -näyttely on avoinna Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa 5.1.2025 asti.

Näyttelyarvio on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 3/24.