Näyttelyarvio: Arkkitehtuurimuseon Expo 2100 esittelee visioita tulevaisuuden kaupungeista
Lähtökohdaksi on valittu valoisa ja toivottava tulevaisuus, mutta näyttely ei onneksi rajoitu pelkkään toivon saarnaan.
Teksti: Liisa Ryynänen
Kun aikamme suurimmilla visionääreillä ei näytä olevan ehdottaa muuta kuin hyperlooppeja, Neom-kaupunkeja ja Marsin asuttamista laitteilla, joihin tarvittavat mineraalit riittävät vain kouralliselle ihmisiä, millaisista lähtökohdista mielekkäitä arkkitehtuurifantasiota voi rakentaa? Tätä voi pohtia Arkkitehtuurimuseossa, jossa on esillä Uusi kaupunki -kollektiivin Expo 2100 – koti ja kaupunki tulevaisuudessa -näyttely.
Vaikka nimi viittaa maailmannäyttelyihin, varsinaisia paviljonkeja ei ole tiedossa. Expo 2100 on rakennettu pieneen studiosaliin, mutta laajenee kokoaan suuremmaksi verkkosisältöjen kautta.
Toivottomuutta lietsovan uutisvirran ja dystooppisten tulevaisuuskuvien sijaan lähtökohdaksi on valittu valoisa ja toivottava tulevaisuus. Reaktio on tavallaan hyvä: synkkinä aikoina toinen vaihtoehto on suunnata turhautuminen kuviteltuihin vihollisiin ja etsiä vastauksia menneistä ajoista, jolloin talot olivat kauniita ja ihminen suunnittelun mitta.
Useimmille arkkitehdeille taas on luontevampaa puhua toivosta. Toivoa pidetään jopa arkkitehtuurin ennakkoehtona: jos ei ole toivoa eli tulevaisuudenuskoa, ei ole arkkitehtuuriakaan. Laajalti ja kritiikittömästi hyväksyttynä toivo saattaa kuitenkin olla vielä kaihoakin vaarallisempi poliittinen tunne: uskoa siihen, että kyllä joku muu toimii eikä minun siksi tarvitse – tuli hätiin jumala, Elon Musk, puu tai arkkitehti.
Vaikka Expo 2100 on eräänlainen pakofantasia, ei se onneksi rajoitu vain toivon saarnaan. Arkkitehtitoimisto Jadan ”Seuraava rakentamislaki” ja tulevaisuudesta käsin niin nykyiseen rakennusteollisuuteen kuin suojelukäytänteisiin kohdistettu kritiikki on niin vahva, että tekee heti mieli tutkia, kuinka pian nyt eduskunnan pöydällä olevasta rakentamislaista voisi siirtyä tähän seuraavaan.
Monet paremman maailman edellytykset ovat oikeastaan jo olemassa.
AOR Arkkitehdit taas on tutkinut, miltä näyttäisivät kaupunkien ja maaseudun rajapintoihin syntyvät asuintypologiat, jotka perustuvat käytettävän maa-alan minimoimiseen. Samalla visio nostaa esiin verrattain vähän käsitellyn kysymyksen siitä, miten ekokriisin aiheuttamaa globaalia uudelleenasutusta aletaan suunnitella.
Parhaimmillaan visiot eivät luo toivoa, vaan laajentavat yhteiskunnallista mielikuvitusta tekijöiden omista lähtökohdista käsin. Monet paremman maailman edellytykset ovat oikeastaan jo olemassa.
AOR Arkkitehdit on tutkinut, miltä näyttäisivät kaupunkien ja maaseudun rajapintoihin syntyvät asuintypologiat, jotka perustuvat käytettävän maa-alan minimoimiseen. Kuva: AOR Arkkitehdit
Vaikka näyttelystä on vaikea löytää varsinaista yhtenäistä poliittista sanomaa, visioita yhdistää arkkitehtuuriutopioiden historiaan kytkeytyvä pyrkimys muuttaa maailmaa suunnittelun keinoin. Expo 2100:n muutosvoima ei kuitenkaan kiteydy vain teknokraattisten keinojen – kiertotalous, aurinkokennot, hoivarobotit, fotosyntetisoivat julkisivut, yhteisöllinen asuminen ja niin edelleen – tarjoiluun, vaan visualisointien affektiiviseen ja aistimelliseen vetovoimaan.
Muuanin dramaturgisesti kokeellisessa videossa murteita puhuvat asukkaat kertovat, millaista on tulevaisuuden asuminen, jos suunnittelun lähtökohdaksi otetaan moninaiset elämäntavat. Virkkala de Vocht Arkkitehtien tulevaisuuden keittokirjaa taas kohottavat kirjailija Emmi Itärannan kaunokirjalliset tekstit.
Siinä missä monet visiot tuntuvat artikuloivan uudenlaisia kokemuksia asumisesta ja elämisestä, konseptikuvat hyvinvoivilla ihmisillä, droneilla ja viherseinillä kuorrutetuista ”kestävistä” sustis cityistä menevät suoraan päin kliseitä.
Yhdistettynä näyttelyn yleisilmeeseen ja Le Corbusierista Jan Gehliin kulkevaan historian ”tiivistykseen” – joka toisintaa miesneromyyttiä niin ilmeisesti, että kyseessä on pakko olla vitsi – saattavat ne jättää vivahteikkaasta ja perehtymisen arvoisesta kokonaisuudesta harmillisen pölyttyneen vaikutelman.
Uusi kaupunki kollektiivi: Expo 2100 -näyttely Arkkitehtuurimuseon studiossa 2.4.2023 asti.