Kahteen rakennukseen levittäytyvä Garden Futures -näyttely rönsyää puutarhahistoriasta ympäristönmuokkauksen uusimpiin innovaatioihin ja kukkakuvioiduista kahvikupeista muovisiin vesiletkujen suuttimiin. Vaikka puutarhojen keskiössä ovat kasvit, on ne lähtökohtaisesti suunniteltu ihmisten toiveita, tarpeita ja unelmia varten.
Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon ensimmäinen yhteisnäyttely keskittyy ihmisen ja puutarhan väliseen suhteeseen ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Kansainvälisen kiertonäyttelyn taustalla ovat Vitra Design Museo, Wüstenrot Foundation ja Nieuwe Instituut. Kahteen rakennukseen levittäytyvä näyttely rönsyää puutarhoihin liittyviä näkökulmia ja tarkastelutasoja puutarhahistoriasta ympäristönmuokkauksen uusimpiin innovaatioihin ja kukkakuvioiduista kahvikupeista muovisiin vesiletkujen suuttimiin.
Arkkitehtuurimuseossa keskitytään projekti- ja tekijäesittelyihin ja Designmuseoon on koottu katsauksia historiaan, lyhyitä projektiesittelyitä sekä puutarhan hoitoon liittyviä esineitä.
Designmuseon puolella näyttely tasapainoilee hienoisen fragmentaarisuuden ja yllättävien yhdistelmien välillä muodostaen moneen suuntaan kurkottelevan kokonaisuuden. Hämmentävintä oli katsella ensin valokuvia sota-alueiden ja pakolaisleirien puutarhoista ja siirtyä sitten tarkastelemaan mainosta ensimmäisestä automaattisesta ruohonleikkurista. Toisaalta se kuvaa hyvin puutarhoihin liitettyjä moninaisia tavoitteita. Puutarha on tapa luoda toivoa paremmasta, mutta yhtä lailla puutarhanhoito on työlästä ylläpitoa vaativan ruohomaton kurinalaista vaalimista.
Puutarhat edustavat sekä vehreää paratiisia että keinoa koulia villi luonto ihmiselle sopivaan muotoon. Vaikka puutarhojen keskiössä ovatkin kasvit, ovat puutarhat lähtökohtaisesti suunniteltu ihmisten toiveita, tarpeita ja unelmia varten.
Näyttelyssä ehdotetaan kohtelemaan kaikkea ympäristöä kuten puutarhaa, viljellen ja hoitaen. Esillä on uusia ja perinteisiä tapoja kehittää ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta. Monet projekteista perustuvat luontopohjaisiin ratkaisuihin. Puutarhat voivat parhaimmillaan olla ekologisia keitaita, mutta ihmisten muokkaamat viheralueet eivät riitä ainoiksi suojapaikoiksi muille lajeille. Luonnon näkeminen puutarhan lailla hoivaa vaativana kohteena ei myöskään ole ekologisen tasapainon kannalta välttämättä vain hyvä asia.
Puutarhat edustavat sekä vehreää paratiisia että keinoa koulia villi luonto ihmiselle sopivaan muotoon.
Maisema-arkkitehti Céline Baumannin teoksessa Parliament of Plants kasvit ovat osa yhteiskuntaa ja osallistuvat päätöksentekoon. Kuva: Studio Céline Baumann
Näyttelyn nimi visioi tulevaisuuden suunnittelun tapahtuvan yhdessä luonnon kanssa, mutta suunnittelua voisi tehdä myös luonnon ehdoilla. Esimerkiksi taiteilija Alexandra Daisy Ginsbergin kohderyhmään kuuluvat pölyttäjähyönteiset. Hänen teoksensa Pollinator Pathmaker on algoritmipohjainen suunnittelutyökalu, joka antaa käytännönläheiset ohjeet pölyttäjäystävällisen dynaamisen perennaistutuksen perustamiseen. Nopean testauksen perusteella generoitu suunnitelma vaikuttaa varsin toteutuskelpoiselta, vaikka lajisto soveltuukin paremmin Suomea lauhkeammille alueille.
Pölyttäjiä huomioidaan puutarhasuunnitelmissa jo melko hyvin, mutta kasvit nähdään tavallisesti vain viheralueiden rakennuspalikoina. Maisema-arkkitehti Céline Baumann on pohtinut kasvien roolia osana ihmisten yhteiskuntaa. Hänen teoksensa kasvien parlamentista kuvaa kasvien osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi esitellään erilaisia kasvien ja muiden luonnonelementtien oikeuksia puolustavia todellisia hankkeita.
Ajatus kasvien itseisarvosta ei ole uusi, mutta sitäkin ajankohtaisempi lajikadon kaltaisten kriisien keskellä. Voisiko puutarhasuunnittelun näkökulmaa muuttaa kasvien hyödyntämisestä niiden tarpeiden parempaan huomioimiseen? Millainen olisi vaikka omenapuulle suunniteltu puutarha? Tai voikukan unelmakaupunki?
Yhteisnäyttely levittäytyy Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden kahteen rakennukseen. Kuva: Anni Koponen
Arkkitehtuurimuseon puolella taiteilijaduo Kalle Hamm ja Dzamil Kamager pohtivat suhtautumista erityisesti muualta tulleisiin kasveihin. He ovat koonneet teemapuutarhoja, joiden kasvit ovat esimerkiksi luvatta maahan tulleita paperittomia, haitallisiksi vieraslajeiksi julistettuja tai muinais- ja uudistulokkaisiin kuuluvia siirtolaisia. Kasvitkaan eivät ole neutraaleja kulkijoita, vaan järjestystä pidetään yllä luokittelemalla lailliset ja laittomat kasvit.
Elokuvantekijä Derek Jarmanin puutarhan lähtökohtana on paikallisuus. Jarman loi karulla merenrannalla sijaitsevan mökkinsä ympärille veistospuutarhan paikallisista, karuihin oloihin sopeutuneista kasveista ja rannalta löytyvistä materiaaleista. Jarmanin puutarhaa esitellään sekä arkkitehtuuri- että designmuseossa, mutta antoisampaa olisi tutustua esittelyyn ja lyhytelokuvaan vaihtamatta välillä rakennusta.
Puutarha-aiheisessa näyttelyssä on tietysti esillä myös kasvillisuussuunnittelusta tunnettu Piet Oudolf. Hän esittelee monilajisen istutuksen työstämistä värikoodatusta luonnoksesta valmiiksi suunnitelmaksi, jonka lähtökohtina ovat kasvien värit, muodot ja kukinta-ajat. Suomalaisista maisema-arkkitehdeista nostetaan esille Leena Iisakkila ja Maj-Lis Rosenbröjer. Näkökulma on erityisesti lähiöiden ja luonnonläheisten asuinympäristöjen suunnittelussa.
Näyttelyssä on monia kiinnostavia yksityiskohtia ja kokonaisuudessaan katsaus puutarhoihin on varsin kattava. Kuitenkin jos teemana on puutarhojen tulevaisuuden visiot, olisin kaivannut hieman radikaalimpia näkökulmia ja uusia ideoita suhtautumisessa puutarhoihin ja yhteiseloon muiden lajien kanssa. Esimerkiksi Full Grownin kokeilut kasvattaa puita tuolin muotoisiksi on ideana kiinnostava, mutta se ei varsinaisesti muuta käsitystä ihmisen pyrkimyksestä hallita luonnon prosesseja.
Yksittäisistä kokeellisista projekteista voi muodostua yllättäviäkin yhdistelmiä, joista kasvaa tulevaisuuden puutarhakäsityksen suuntaviivoja.
Kirjoittaja on maisema-arkkitehti.
Vitra Design Museumin, Wüstenrot Foundationin ja Nieuwe Instituutin yhteisnäyttely esillä Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa 31.3.2024 asti.