Näyttelyarvio: ArkDesin Tham & Videgård -näyttely antaa yhden vastauksen kysymykseen, miten esittää arkkitehtuuria museossa

Tukholman ArkDes-keskuksen näyttely Bolle Thamin ja Martin Videgårdin arkkitehtuurista on rakennettu oivaltavasti lasilattian alle.

Teksti: Esa Laaksonen
Om: Arkitektur -näyttely. Kuva: Åke E:son Lindman

Kun Helsinkiin suunnitteilla oleva arkkitehtuuri- ja designmuseo vähitellen etenee kohti kansainvälistä arkkitehtuurikilpailua, moni saattaa miettiä, miten arkkitehtuuria parhaiten esitettäisiin museossa. Arkkitehtuuri on verevimmillään museoiden ulkopuolella.

Tukholman Moderna Museetin kyljessä toimiva ArkDes-keskus esittää museologiseen ongelmaan yhden ratkaisun. Om: Arkitektur -näyttely keskittyy Bolle Thamin (s. 1970) ja Martin Videgårdin (s. 1968) vuonna 1999 perustetun arkkitehtitoimiston töihin. 

Näyttely on rakennettu keskuksen vaihtuvien näyttelyiden saliin 108 ruudusta koostuvan korotetun lasilattian alle. Kävijä toisin sanoen kävelee – lapset juoksevat – joko sukkasillaan tai kengät tossutettuina aineiston päällä. Jokainen ruutu muodostaa oman näyttelylokeronsa, jossa on perustiedot projektista, pienoismalleja, piirustuksia, valaisimia, videoita sekä luettelot toimiston työntekijöistä ja ajatteluun vaikuttanutta kirjallisuutta. 

Lyhyissä, temaattisissa videoissa arkkitehdit esittävät käsityksiään suunnitteluprosessista, zeitgeistista, rakenteesta ja muista arkkitehtuurin osa-alueista. Lattian alaista materiaalia täydentää näyttelysalin takaseinällä oleva suuri heijastuspinta. Näyttelyratkaisu on komea: tila on täynnä asiaa, mutta samalla minimalistisesti tyhjä. Toisaalta kallis ratkaisu pakottaa ajattelemaan näyttelytuotantojen ekologista jalanjälkeä.

Näyttelyratkaisu on komea: tila on täynnä asiaa, mutta samalla minimalistisesti tyhjä.

 


Om: Arkitektur -näyttely on rakennettu 108 ruudusta koostuvan korotetun lasilattian alle. Jokainen ruutu muodostaa oman näyttelylokeronsa. Kuva: Åke E:son Lindman

 

THAM & Videgårdin arkkitehtuuri on geometrista ja materiaalista. Vahvimmillaan se on pienemmissä projekteissa, kun taas isommat rakennukset jäävät jälkeen niiden herkkyydelle. Tässä näyttelyssä suurimman vaikutuksen tekevät Söder­örassa sijaitseva minimalistinen kesähuvila (2008), Lewerentz-henkinen tiilipintainen Creek-talo (2013), House on a Field (2022), betoninen House on a Hill (2022), materiaaleilla ja muodoilla leikittelevä Husarö-talo (2012) sekä Vertikaalikylä-projekti (2018–).

Esillä on toki myös suurempia projekteja, kuten Kalmarin taidemuseo (2008), Malmön Moderna Museetin laajennus (2010), Ingmar Bergman-keskuksen kilpailun voittajaehdotus (2009), Tukholman corten-pintainen arkkitehtikoulu (2015) ja Karlbergin sotilaskorkeakoulun uudisrakennus (2021–). 

 


Tham & Videgårdin arkkitehtuuri on geometrista ja materiaalista. Kuvassa vuonna 2015 valmistunut Tukholman arkkitehtikoulu. Kuva: Åke E:son Lindman

 

Näyttelyn lasilattiaidea ei ole uusi: yhdysvaltalainen Morphosis-toimisto toteutti Pariisiin Pompidou-keskukseen vuonna 2006 näyttelyn samanlaisella tekniikalla, tosin merkittävästi pienempänä. Tukholmalainen sovellus on näistä teknisesti hiotumpi esimerkiksi valaistuksen osalla; toisaalta se on sidotumpi neliömuotoon, sillä Morphosiksen versiossa pienoismalli saattoi jatkua ”naapuriyksikköön”. 

Om: Arkitektur on avoinna elokuun loppuun saakka, joten se kannattaa liittää mahdollisen Tukholman matkan osaksi. Äskettäin valmistunut Liljevalchsin taidehallin laajennus kutsunee sekin arkkitehtuurista kiinnostuneita. Toukokuun lopulla Liljevalchsissa avautuu tanskalaisen Dorte Mandrupin arkkitehtuuria esittelevä näyttely.

 

Tham & Videgård – Om: Arkitektur -näyttely on avoinna Tukholman Moderna Museetin ArkDes-keskuksessa 27.8. asti.

Arvio on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/23.

Hae sivustolta: