Jyväskylän Aalto2-museon skeittiaiheisen The Pool -näyttelykokonaisuuden arkkitehtuurinäkökulma jää harmillisen kevyeksi, mutta upeat arkkitehtuurivalokuvat kompensoivat puutetta.
Miten Suomen kuuluisin arkkitehti Alvar Aalto ja skeittaaminen liittyvät toisiinsa?
Tähän kysymykseen on tartuttu Jyväskylässä Aalto2-museon kolmiosaisessa näyttelykokonaisuudessa The Pool. Näyttelyissä käsitellään surffauksen pohjalta syntynyttä skeittausta eli rullalautailua sekä tähän liittyvää elämäntapaa ja poikkitaiteellisuutta.
Näyttely Colors on värikäs henkilökuva Suomen olympiaedustajana tunnetusta suomalais-yhdysvaltalaisesta ammattilaisrullalautailijasta Lizzie Armantosta. Aalloilta asfaltille esittelee laajemmin skeittikulttuuria ja sen historiaa sekä skeittauksen ja arkkitehtuurin leikkauspisteitä. Concrete Currents on nykyisin Hawajilla asuvan entisen ammattiskeittaajan Arto Saaren ainutlaatuinen valokuvanäyttely.
Lähtökohtana näyttelyn teemalle on toiminut Alvar Aallon Villa Maireaan suunnittelema uima-allas ja sen vaikutus kansainväliseen skeittikulttuuriin.
Näyttelyn mukaan Noormarkussa Villa Mairean pihalla sijaitseva pyöreäpohjainen ja vapaamuotoinen uima-allas on todennäköisesti ollut ensimmäinen lajiaan. Amerikkalainen maisema-arkkitehti Thomas Church vieraili 1930-luvulla Suomessa ja tutustui Alvar Aaltoon sekä hänen tuotantoonsa, ja arkkitehdit tapasivat vielä useita kertoja myöhemminkin. Church suunnitteli Kaliforniaan 1940-luvulla Donnell Garden -yksityistalon, jossa oli vuonna 1939 valmistuneesta Villa Maireasta ilmeisiä vaikutteita, esimerkiksi pyöreäpohjainen uima-allas. Vastaavanlaisia uima-altaita rakennettiinkin pian useille asuinalueille ympäri Kaliforniaa.
Arkkitehtuurin emeritusprofessori Juhani Pallasmaa tosin totesi heinäkuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että esimerkiksi maisema-arkkitehti Philip Ilsley oli suunnitellut vapaamuotoisia uima-altaita Yhdysvaltoihin jo 1930-luvulla. Niin tai näin, Aallolla lienee kuitenkin ollut vaikutuksensa muodon yleistymiseen.
Colors-näyttely on värikäs henkilökuva Suomen olympiaedustajana tunnetusta suomalais-yhdysvaltalaisesta ammattilaisrullalautailijasta Lizzie Armantosta. Kuva: Michael Burnett
Skeittaus lajina kehittyi kaariskeittaukseen eli kaarevien linjojen ajamiseen Kaliforniassa 1970-luvulla, kun surffarit etsivät tekemistä heikkoaaltoisina päivinä. Kovan kuivuuden vuoksi tyhjiksi jätetyt vapaamuotoiset uima-altaat tarjosivatkin betonisen aallon, ja pian allasmuotoja alettiin jäljitellä skeittausta varten rakennetuissa puistoissa ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.
Varsinainen skeittauksen ja Alvar Aallon välinen yhteys jää The Pool -näyttelyssä lähinnä inspiraation lähteeksi. Kokonaisuudessa onkin tuotu näkyväksi suuremmalle yleisölle ensisijaisesti rullalautailussa ilmenevä vapauden tunteen tavoittelu ja vapaamuotoinen elämäntyyli. Skeittausta voidaan pitää kokonaisvaltaisena elämäntapana, joka on lähempänä omaa taidemuotoaan kuin urheilua. Siinä tyylillä on enemmän merkitystä kuin vaikeudella, ja toisaalta mikäli jokin näyttää yksinkertaiselta ja helpolta, ei se välttämättä sitä ole.
Amerikkalaisuus näkyy lajin parissa edelleen kansainvälisyytenä ja monikulttuurisuutena. Aalloilta asfaltille -näyttelyssä rullalautailun historia on tuotu erinomaisesti esiin aikajanalla, jossa koko lajin kehitys Yhdysvalloissa sekä myös Suomessa on kuvattu rinnakkain historiallisin faktoin ja valokuvin. Näyttelyssä on myös esillä runsaasti skeittauksen ympärille rakentuvaa estetiikkaa – asukokonaisuuksia, skeittilautoja, kirjoja, valokuvia sekä elokuvia.
Aalloilta asfaltille -näyttelyn mukaan Alvar Aallon Noormarkkuun Villa Maireaan (1939) suunnittelema vapaamuotoinen uima-allas vaikutti skeittareiden myöhemmin suosimien pyöreäpohjaisten altaiden yleistymiseen Yhdysvalloissa. Kuva: Gustaf Welin
Arkkitehtuurin ja skeittaamisen leikkauspisteisiin keskittyvä näkökulma jää näyttelyä kiertäessä harmillisen kevyeksi. Esimerkiksi kaupunkitilojen luovaan käyttöön liittyvät kysymykset ja ongelmat on jätetty näyttelystä kokonaan pois. Kaariskeittaus syntyi, kun surffarit hyödynsivät omaehtoisesti vajaakäytöllä olleita yksityisiä uima-altaita skeittaamiseen. Samanlainen asenne on jatkunut ja laajentunut lajin parissa erilaisten kaupunkitilojen luovana hyödyntämisenä, eikä siis polku tämän päivän luvallisiin ja kaupunkien kustantamiin skeittipuistoihin ole ollut harmiton.
Nykypäivän skeittipuistot ovat altaiden lisäksi täynnä katuskeittaamiseen soveltuvia arkkitehtonisia elementtejä, kuten luiskia, portaita ja kaiteita, joihin olisi voitu sukeltaa näyttelyn teeman puitteissa paljon syvemmälle.
Kaupunkitilojen luovaan käyttöön liittyvät kysymykset ja ongelmat on jätetty näyttelystä kokonaan pois.
Katuskeittaukseen sopivat monet arkkitehtoniset elementit, kuten luiskat, portaat ja kaiteet. Kuvassa katuskeittausta Kuubassa vuonna 2016. Kuva: Arto Saari
Onneksi näyttelyiden upeat arkkitehtuurivalokuvat, jotka ovat samalla myös skeittikuvia, kompensoivat arkkitehtuurinäkökulman puutetta. Toivon mukaan ne inspiroivat eläviä kaupunkitiloja puolustavia ja suunnittelevia näyttelykävijöitä.
Aalloilta asfaltille -näyttelyssä on lisäksi analysoitu suomalaisissa skeittivalokuvissa esiintyviä spotteja eli skeittaamiseen sopivia kaupunkitiloja. Kohteiden suunnittelijat ja rakennusvuodet on kirjattu ylös, ja näyttelykävijälle on nostettu esiin muutamia huomioita kyseisen paikan skeitattavista ominaisuuksista. Ilahduttava skeittiarkkitehtuuriin liittyvä teos löytyy myös Colors-näyttelyn yhteydestä, jossa ikonisiin Aalto-jakkaroihin on integroitu kauniilla tavalla skeittilaudoista veistettyjä altaiden muotoja.
Saaren valokuvat toimivat Alvar Aallon suunnittelemassa museorakennuksessa näyttelytilan arkkitehtuuria kohottavasti.
Concrete Currents -valokuvanäyttely esittelee entisen ammattilaisskeittaaja Arto Saaren ottamia kuvia. Kuva: Arto Saari
The Pool -näyttelykokonaisuuden taiteellisimmasta osuudesta voidaan kiittää Arto Saaren Concrete Currents -valokuvanäyttelyä. Saaren valokuvat toimivat Alvar Aallon suunnittelemassa museorakennuksessa näyttelytilan arkkitehtuuria kohottavasti. Niin valokuvat kuin näyttelytila leikittelevät hienovaraisesti valolla. Aallon vapaamuotoinen arkkitehtuuri yhdistyy hienosti Saaren teoksissa esillä olevaan vapautta ilmentävään elämäntyyliin.
Valtaosa näyttelyn teoksista on toteutettu suurille vanerilevyille, joissa valokuvat heräävät eloon. Puunsyyt toimivat kuvissa harkittuina sommitelmallisina osina. Yksi näyttelyn ripustusseinistä on täynnä potretteja, joissa on skeittipiireistä tuttuja kasvoja. Saari on saanut vangittua ihmisistä hohkaavan elämän palon sekä toisinaan rajunkin ulkokuoren alta kumpuavan herkkyyden.
Arkkitehtuurin ja valokuvien yhteisvaikutus puhuttelee katsojaa pysähtymään ja ihastelemaan näyttelyä pitkään. Suurten lautailu- ja moottoripyöräaiheisten valokuvien edessä jää ihmettelemään, voiko vapauden tunnetta saada tämän lähemmin edes taltioitua. Näin inspiroivan teoskokonaisuuden tuottaminen lieneekin mahdollista vain aidon elämäntavan sisältä tarjoiltuna.
Kirjoittaja on skeittaava arkkitehti.
The Pool – pool-skeittauksen lähtökohtia -näyttelykokonaisuus Aalto2-museossa Jyväskylässä: Aalloilta asfaltille – skeittikulttuurin ja arkkitehtuurin leikkauspisteitä 25.9. asti, Lizzie Armanto: Colors 25.9. asti ja Concrete Currents – Arto Saaren valokuvia 27.10. asti.