Näkökulma: MRL vai KRL – Onko meillä kohta uusi laki vai oliko vanha sittenkin parempi?
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistustyön aikana on käynyt selväksi, että nykyinen laki on monin osin parempi kuin on arveltu.
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus kaavoitus- ja rakentamislakiehdotukseksi on ollut työläs, laaja ja vaikea matka, jonka lopputulos on vielä hämärän peitossa.
Ympäristöministeriö on edelleen sitoutunut viemään lakiuudistuksen loppuun tämän vaalikauden aikana. Mutta loppuuko aika, kun lopullisen ehdotuksen pitäisi olla eduskuntakäsittelyssä jo elokuussa? Sitä ennen lausuntokierroksella esitettyihin parannusehdotuksiin ja ristiriitaisiin mielipiteisiin on otettava kantaa ja tehtävä niiden perusteella korjattu versio lakiluonnoksesta. Jääkö sen jälkeen enää aikaa normaalille uudelle kommentointikierrokselle? Toivottavasti, sillä KRL tulee olemaan keskeisin rakentamista ja kaavoitusta säätelevä laki. Sen laatimisessa ei saa hätiköidä.
Lausuntoihin mahtuu perusteltuja mielipiteitä 386 pykälästä puolesta ja vastaan. Silmiinpistävää on, kuinka moni ehdottaa uudistuksen keskeyttämistä ja palaamista lähtöruutuun. Laki tuntuu vaativan vielä valmistelua, minkä voi nahdä helmikuussa julkistetusta lausuntoyhteenvedosta. Sen mukaan lakiuudistuksen alkuperäiset tavoitteet eivät toteudu. Sääntely ei yksinkertaistu vaan monimutkaistuu, kaavoitus ja rakentamisen luvitus eivät sujuvoidu ja byrokratia lisääntyy. Kuntien mielestä lakiehdotus ei muodosta toimivaa ja oikeasuhteista kokonaisuutta. Positiiviseksi arvioitiin ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon haasteiden huomiointi.
Silmiinpistävää on, kuinka moni ehdottaa uudistuksen keskeyttämistä ja palaamista lähtöruutuun.
Rakentamisen pykälien osalta lausuntoyhteenveto on erittäin puutteellinen. Se on lyhyt ja ylimalkainen eikä se sisällä lainkaan analyysiä tai lainauksia lausunnoista, esimerkiksi alueidenkäytön osuutta koskevassa osuudessa.
Arkkitehtien näkökulmasta keskeneräisiä kysymyksiä lakiehdotuksessa ovat kelpoisuussäädökset ja vastuukysymykset, joiden sääntelystä tulee tehdä vaikutusten arviointi. Tärkeää on myös, että kaksivaiheisessa rakentamislupamenettelyssä rakentamisen olennaisiin vaatimuksiin sisältyvät edelleen myös kauneus ja ympäristöön soveltuminen. Tekniset vaatimukset eivät voi kokonaisuudessaan ohittaa näitä arvoja.
Korjausrakentamisessa tulee kannustaa vähintään yhtä vahvasti olemassa olevien rakenteiden säästämiseen kuin energian säästöön. Molemmat vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Tämän tulee näkyä myös purkamisluvan edellytyksissä.
Työn aikana on tullut selväksi, että nykyinen MRL on edelleen käyttökelpoinen ja monin osin parempi kuin on arveltu. Positiivista on myös se, että maassa on nyt iso joukko lain hyvin tuntevia henkilöitä, jotka pystyvät ottamaan asiantuntevasti ja perustellusti kantaa jatkossa esitettävään kokonaisuuteen.
Heini Korpelainen
Safan erityisasiantuntija