Maanalaisen rakentamisen ei aina tarvitse näyttää maanalaiselta, sanoo arkkitehti Hannu Mikola. Uusilla metroasemilla on panostettu taiteeseen, turvallisuuteen ja esteettömyyteen.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun Helsingin metro avattiin. Metron rataosuuksia on sittemmin jatkettu monta kertaa. Viimeisin, vuonna 2017 valmistunut jatke länteen käsitti reitin Ruoholahdesta Matinkylään. Nyt myös länsimetron toinen vaihe Matinkylästä Kivenlahteen on valmis ja matkustajaliikenne reitillä alkoi joulukuun alussa.
Uusi rataosuus on pituudeltaan seitsemän kilometriä ja uusia metroasemia on viisi. Finnoon ja Kaitaan asemien arkkitehtisuunnittelusta vastasi PES-Arkkitehdit ja Soukan, Espoonlahden ja Kivenlahden asemien suunnittelusta Arkkitehtitoimisto Ala.
Länsimetron ensimmäisen ja toisen vaiheen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Hannu Mikola Arkkitehtitoimisto CJN:stä.
HANNU MIKOLA: ”Metron jatkamisesta Espoon puolelle puhuttiin jo, kun Helsingin metroa alettiin suunnitella 1950-luvulla. Tällöin Espoo oli vielä maalaiskunta, eikä metron rakentamiselle ollut edellytyksiä. Varsinaiset päätökset länsimetron toteuttamisesta tehtiin lopulta vuonna 2006.
Länsimetron tarkoituksena on saada seudullinen kokonaisuus toimimaan hyvin yhteen. Metro on tehokas väline ihmisten kuljettamiseen kestävästi, mukavasti ja turvallisesti. Kaikki käyttäjät on huomioitu tasaveroisesti eli länsimetron tilalliset, tekniset ja toiminnalliset ratkaisut on rakennettu jälkimmäisellä rataosuudella yhtä korkealaatuisesti kuin ensimmäiselläkin.
Länsimetron asemat ovat esteettömiä. Myös metron turvallisuuteen on panostettu merkittävästi. Finnoon aseman on suunnittelut PES Arkkitehdit. Kuvat: Kari Palsila
Kun tulin mukaan hankesuunnitteluvaiheeseen vuoden 2007 alussa, en vielä tiennyt, että luvassa olisi yhteensä yli kymmenen vuoden työrupeama. Vuonna 2008 minut valittiin arkkitehtuurin pääsuunnittelijan tehtävään ensimmäiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen pääsuunnittelijan pesti oli erillinen toimeksianto, mutta sisällöltään vastaava.
Työ tuntui alusta asti äärettömän kiinnostavalta ja motivoivalta. Hankkeen pääsuunnittelijana olen koordinoinut arkkitehtisuunnittelua ja toiminut yhteensovitusprosessissa koko suunnittelukentällä. Pyrkimyksenä on ollut muun muassa varmistaa, että hankesuunnitteluvaiheessa asetetut tavoitteet saadaan toteutumaan mahdollisimman ehjinä.
Uudet asemat ovat kalliotilojen sijaan pikemminkin rakennuksia maan alla.
Oma suunnitteluosuuteni oli toteutussuunnitteluvaiheessa aika pieni. Sen sijaan työ oli todella laajan kokonaisuuden hallintaa ja vaikuttamista, mikä alkuun aiheutti pientä epävarmuuttakin. Pohdin, kuinka iso porukka saadaan toimimaan yhdessä, sillä mukana oli satoja suunnittelijoita ja useita arkkitehtitoimistoja. Yhteistyö sujui kuitenkin todella hyvin ja olen kokonaisuuteen tyytyväinen.
Maanalaisen rakentamisen ei aina tarvitse näyttää maanalaiselta. Helsingin vanhoissa metroasemissa ei ole paljoa sisäverhousrakenteita ja niistä näkyy selvästi, että ne on tehty kallioon. Uudet asemat ovat kalliotilojen sijaan pikemminkin rakennuksia maan alla.
Julkisen taiteen tuomisessa asemille onnistuttiin mielestäni hienosti. Toisen vaiheen kaikille asemille saatiin hankituksi korkealuokkainen julkinen taideteos ja ne ovat osa asemien kokonaisuutta. Mukana olivat Espoon kulttuuritoimi ja modernin taiteen museo Emma, Espoon julkisen taiteen periaatteiden hengessä. Taidekoordinaattorina toimi kuvataiteilija Jaakko Niemelä.
Kaikilla uuden rataosuuden asemilla on julkista taidetta. Kaitaan asemaa koristaa Antti Tantun taideteos ”Juurtuminen”. Aseman suunnitteli PES Arkkitehdit. Kuva: Kari Palsila
RAKENTAMISEEN liittyy epävarmuuksia aina kun ollaan kallion kanssa tekemisissä. Meren alle rakentaminen tuntui hurjalta ajatukselta, mutta kaikki pysyi hallinnassa eikä vaaratilanteita syntynyt.
Ensimmäisen rakennusvaiheen julkistettu avauspäivämäärä oli hyvin kunnianhimoinen, ja monet pitivät jo varhain sen toteutumista epävarmana. Oma näkemykseni on, että oikeasti yllättäviä viivästyksiä ei tullut.
Toinen vaihe tehtiin aiemmasta viisastuneena terveemmällä aikataululla ja osuus valmistui tarkalleen silloin kuin pitikin. Koronapandemia ei loppujen lopuksi paljoakaan vaikuttanut rakentamiseen, sillä tartunnat saatiin eristettyä tarkoilla varotoimilla.
Metrohanke oli todella mielenkiintoinen ja arkkitehdille aivan omanlaisensa juttu. Yleensä rakennusprojekteissa suunnittelu kestää vuoden ja rakentaminen toisen. Tämä hanke oli kestoltaan, laajuudeltaan ja sisällöltään ihan erilainen kuin mihin esimerkiksi koulutus on valmistanut. Oli etuoikeus olla tässä mukana.”