Samaan aikaan kun mediassa pyörivät kuvat ruumiista ja jutut Italian täpötäysistä krematorioista, arkkitehti Maija Perhe perehtyi modernien tuhkauslaitosten vaatimuksiin.
Kuopion uusi krematorio valmistui joulukuussa 2021. Suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Forssi (entinen Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen). Hankkeen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Mikko Suominen ja arkkitehtisuunnittelijana arkkitehti Maija Perhe.
Maija Perhe: ”Toimistollamme oli jo kokemusta kahden krematorion suunnittelusta, Vatialan krematoriosta Kangasalle ja Levon krematoriosta Lahteen, joten Kuopion seurakuntayhtymä valitsi meidät kohteen suunnittelijaksi. Hanke käynnistyi vuonna 2019 ja minä tulin mukaan luonnostelu- ja ehdotussuunnitteluvaiheessa, kun palasin vanhempainvapaalta alkuvuodesta 2020.
Ulkomailla alkaa olla jo yleistä, että krematoriot suunnitellaan niin, että omaiset voivat halutessaan olla läsnä tuhkaustilanteessa. Suunnittelemamme Kuopion krematorio on ensimmäisiä tällaisia krematoriota Suomessa. Tähän asti tuhkaustilaan ovat päässeet ainoastaan työntekijät.
Samaan rakennukseen on sovitettu kaksi eriluonteista toimintoa: moderni ja hyvin tekninen tuhkauslaitos sekä mahdollisimman intiimi jäähyväistila omaisille. Heidän näkökulmansa huomioiminen ohjasi suunnittelua paljon. Tärkeintä on, että rakennus on sekä omaisia että vainajia kunnioittava. Tuhkaustilassa pyrimme piilottamaan tekniikkaa esimerkiksi lattian sisälle, ja tilaan luotiin rauhan tuntua vaaleilla materiaalivalinnoilla ja avaamalla näkymä ulos.
Hankkeen tilaajana ja käyttäjän edustajana toimi Kuopion seurakuntayhtymä, ja heidän kanssaan kävimme läpi sitä, missä järjestyksessä tuhkausprosessi etenee. Krematoriotilan lisäksi rakennuksessa on myös vainajakylmiö, joten suunnittelussa piti huomioida se, mitä kautta hautajaisurakoitsijat liikkuvat. Uurnanluovutustilasta tehtiin monikäyttöinen, sillä seurakunta toivoi, että sitä voitaisiin hyödyntää myös muihin tilaisuuksiin.
Jäähyväistilaan pyrittiin luomaan intiimi ja rauhallinen tunnelma esimerkiksi materiaalivalinnoilla. Kuva: Arkkitehtitoimisto Forssi
Tuhkaus on lisääntynyt Suomessa, ja se on yksi syy siihen, miksi krematorioita rakennetaan. Aluksi yhtenä vaihtoehtona oli Kuopion Pyhän Markuksen ja Pyhän Pietarin kappelien yhteydessä olevan krematorion korjaaminen ja laajentaminen, mutta 1980-luvun puolivälissä valmistunut rakennus ei vastaa esimerkiksi nykyisten suodatinjärjestelmien tilatarpeeseen. Tämän takia Kuopiossa päätettiin, että rakennetaan kokonaan uusi krematorio.
Ympäristövaatimukset ovat vuosien saatossa tiukentuneet krematoriolaitosten osalta ja uuden tekniikan avulla hiukkaspäästöt ja elohopeajäämät ovat hyvin pieniä aikaisempaan verrattuna. Samalla tuhkaamiseen liittyvien järjestelmien koot ovat kasvaneet. Esimerkiksi Kuopion krematoriossa yksi iso tila on varattu pelkästään uunien suodatinjärjestelmille.
Koronapandemia alkoi hankkeen aikana, mikä tietysti asetti omat käytännön haasteensa, sillä toimistomme sijaitsee Tampereella ja monet tapaamiset piti yhtäkkiä järjestää etänä. Materiaalipula alkoi näkyä jo projektin loppuvaiheessa, emmekä saaneet kaikkia materiaaleja, joita oli alun perin määritelty.
Alussa tuntui vieraalta puhua kuolemaan liittyvistä asioista, mutta työn edetessä suhde kuolemaan arkipäiväistyi.
Vaikka krematorio itsessään valmistui ajallaan, toiminta ei ole vielä käynnistynyt, sillä uunin muuraaminen on kesken. Näillä näkymin krematorion ensimmäinen uunilinjasto saadaan toimintaan vuoden loppuun mennessä. Toiseen uunilinjastoon on rakennuksessa jo varauduttu, mutta sen hankinta jää vielä tulevaisuuteen.
Itselleni suunnittelutyöhön tiivistyy tietynlainen ajankuva. Koronapandemian alkuvaiheessa mediassa pyörivät kuvat ruumiista ja jutut Italian täpötäysistä krematorioista samaan aikaan kun itse suunnittelin krematoriota Kuopioon. Tehtävänanto on ollut hyvin omanlaisensa ja alussa tuntui jopa vieraalta puhua kuolemaan liittyvistä asioista, mutta työn edetessä suhde kuolemaan arkipäiväistyi.
Projektin aikana opin valtavasti krematorioista. Jokainen hanke opettaa arkkitehdin ammattiin ja suunnittelutyöhön, tämähän on jatkuvaa oppimista. Seuraavaksi suunnittelemme krematorion Porin metsähautausmaalle, joka on Suomen ensimmäinen varsinainen metsään sijoitettu hautausmaa. Vaikka toiminnot ovat samat kuin Kuopiossa, paikkana se tulee olemaan aivan erilainen.”