Viime syksynä käynnistyneessä Puhutaan puusta -keskusteluklubissa on avattu erilaisia näkökulmia puuhun, aina kasvitieteistä insinööritieteisiin. Lopuksi oli yhteenvedon aika.
Puuarkkitehtuurin professori Pekka Heikkinen tunnusti: “Minulta kysellään usein puun roolista tulevaisuuden rakentamisessa, mutta en ole oikein löytänyt vahvaa argumenttia, jolla vastata”.
Oli syksystä 2020 jatkuneen Puhutaan puusta -keskusteluklubin yhteenvedon aika kesän kynnyksellä.
Heikkisestä oli ”silmiä avaavaa” kuunnella peräkkäin Helsingin yliopiston yliopistokunnan YLVAn kestävän kehityksen johtajan, TkT Antti Ruuskan, ja Tampereen yliopiston arkkitehtuurin ja asuntosuunnittelun apulaisprofessorin Sofie Pelsmakersin (au 2/2021) alustukset. Ne edustivat lähes ääripäitä ja samalla muistuttivat, miten epävarmoja olemme oikeasta rakentamisen tavasta.
Ruuska arvioi, että puu on rakentajalle materiaali, joka toisaalta pitäisi jättää hiilinieluna metsään, jossa se vahvistaa myös luonnon monimuotoisuutta. Puu ei myöskään solahda luontevasti rakentamisen nykyprosesseihin vaan vaatii panostusta, erityishuomiota ja sitoutumista.
Heikkinen ihmetteli, eikö kaikki rakentaminen vaadi erityishuomiota ja vaikuta luonnon monimuotoisuuteen.
Pelsmakersin vastaus oli, että jos ylipäätään pitää rakentaa, rakennetaan puusta, mutta kestävästi – pitkää elinkaarta ja kierrätettävyyttä unohtamatta.
Rakentamisesta luontoon ja takaisin
Puhutaan puusta -klubissa on ollut tarkoitus puhua puusta rakennusmateriaalina, mutta toistuvasti puhe on kiertynyt luontoon ja metsään. Se kertoo jotain olennaista tästä ajasta. Elämme paitsi ilmastonmuutoksen myös metsäluonnon köyhtymisen aikaa, kuten suometsätieteen professori Harri Vasander muistutti (au 11/2020). Metsänhoidolla on tärkeä rooli tämän kohtalokkaan kehityksen hidastamisessa.
Tarkoitus on ollut puhua puusta rakennusmateriaalina, mutta toistuvasti puhe on kiertynyt luontoon ja metsään.
Miksi esimerkiksi puuikkunan elinkaareksi esitetään RT-kortissa 50 vuotta? Miten kuva muuttuisi, jos puu voisi viipyillä rakennuksessa vähintään 80 vuotta, niin että kaadetun puun tilalle ehtisi kasvaa uusi? Voisiko osan Suomen talousmetsistä jo lähtökohtaisesti pyhittää 150 vuoden hakkuukiertoon?
Sellaista on jo ilmassa, hiilidioksidipäästöjen kompensoimisen lisäksi. Saksalaisen ilmastontutkijan Hans Joachim Schellnhuberin laskelmien mukaan massiivipuurakenteinen omakotitalo kuittaa sadan edestakaisen Berliini–New York -lennon hiilidioksidipäästöt. Schellnhuber julistaakin, että päästöjä voidaan vähentää merkittävästi korvaamalla suuren hiilijalanjäljen teräs ja betoni orgaanisilla materiaaleilla, kuten puulla. Hurraa tekniset puutuotteet, kuten CLT!
Entä muunlaiset puutuotteet ja -rakenteet? DI Pasi Herrasen työryhmän kehittelemä vanerirakenteinen umpiokasvihuone (au 3/2021) on jo koevaiheessa. Arkkitehti Jaakko Torvisen diplomityö kestävästä, pitkäikäisestä ja kierrätettävästä Pikku-Finlandia -väistötilasta on suorastaan EU:n tuoreen metsästrategian mukainen. Metsästrategiassaan EU kannustaa jäsenmaita siirtymään lyhytikäisistä puutuotteista pitkäikäisiin. Metsiä se kannustaa hoitamaan tavoilla, jotka suojelevat ilmastoa ja edistävät metsäekosysteemien monimuotoisuutta.
Ainoa hiiltä varastoiva rakennusmateriaali
Entä argumentti puurakentamisen puolesta: voisiko se olla hiilineutraalius? Se tosin on minulle niin vaikea asia ymmärtää, että pyysin arkkitehti Marko Huttusta vääntämään sen kansainvälisen Zero Arctic -hankkeen pohjalta rautalangasta.
”Puu on ainoa rakennusmateriaali, jolla voi kompensoida rakentamisen ja käytön aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Kasvavaan puuhun sitoutuu paljon hiiltä, ja kun puu käytetään rakentamiseen, siihen sitoutunut hiili varastoituu rakennukseen sen koko elinkaaren ajaksi ja kierrätysosana pitempäänkin.”
Puu on ainoa rakennusmateriaali, jolla voi kompensoida rakentamisen ja käytön aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä.
Toisin sanoen: mitä enemmän puuta käytetään rakentamiseen, sitä enemmän hiiltä on pois ilmakehästä.
“Tästä seuraa, että puurakennuksen runko voidaan toteuttaa kasvihuonekaasupäästöiltään negatiivisena. Näin voidaan kompensoida rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia päästöjä”, Huttunen jatkaa.
“Jos lisäksi rakennuksessa käytettävä energia tuotetaan uusiutuvista lähteistä, on mahdollista saada aikaan aidosti hiilineutraalia rakentamista. Tämä kuitenkin edellyttää, että puu säilyy varastoituna rakennukseen vähintään saman ajan kuin uuden puun kasvaminen kestää – mieluiten vähintään toista sataa vuotta – ja että metsiä hoidetaan kestävästi.”
Suomen tavoitteena on ilmastoneutraalius jo vuonna 2035. Vaaditaan siis puulta enemmän, niin metsätalouskin muuttuu, ja rakennetaan puusta hyvää.
Katso Heikkisen alustus Arkkitehtuurimuseon sivulla.
Puhutaan puusta -sarja:
au 10/2020 Puhutaan puusta: Reetta Karhunkorva
au 11/2020 Puhutaan puusta: Harri Vasander
au 12/2020 Puhutaan puusta: Kurt Fagerstedt
au 1/2021 Puhutaan puusta: Jussi Juurinen & Camilla Vuorenmaa
au 2/2021 Puhutaan puusta: Sofie Pelsmakers
au 3/2021 Puhutaan puusta: Pasi Herranen
au 5/2021 Puhutaan puusta: Lauri Rautkari