Kolumni: Puuko meidät pelastaa?

Arkkitehtiopintojeni varhaisvaiheessa 1980-luvun nousukaudella mietin, miksi pitää koko ajan rakentaa lisää. Se oli paha dilemma.

Nyt tulee Sofie Pelsmakers, kestävän arkkitehtuurin ja asuntosuunnittelun apulaisprofessori Tampereen yliopistosta, ja kysyy: do we need to build new at all? – ­tarvitseeko uutta rakentaa lainkaan?

Se on Pelsmakersin ensimmäinen pointti. Kun meillä on siis tämä ilmastokriisi ja arviolta kymmenkunta vuotta aikaa kääntää kelkkaa ja rajoittaa ilmastokatastrofia. Kun vuosi 2020 oli yhtä kuuma kuin vuosi 2016 eli kuumempi kuin yksikään vuosi, jolta on sääkirjanpitoa. Kun kuumuus, kuivuus, nälkä ja tulvat uhkaavat, ei, vaan ovat täällä, ja unissa meri lipoo talon varpaita.

EU haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä mutta Suomi jo vuonna 2035. Niin miten siihen päästään, ja mikä on puun rooli ilmastokriisissä? 

Rakennetaan puusta!

Ei. Tai siis kyllä. Mutta ensin muutama perusjuttu.

Rakennusten käytönaikainen energiankulutus – lämmitys, valaistus, ilmastointi, viilentäminen – muodostaa ihmisten ­aiheuttamista hiilipäästöistä maailmassa 28 prosenttia. ­Olemme heittäytyneet kerrassaan riippuvaisiksi energiasta ja sen edullisesta hinnasta, viis ilmastosta, maantieteestä, resursseista. Olemme pulassa kaiken sen hiilidioksidin kanssa. Pitää lopettaa fossiilisten energianlähteiden käyttö. 

Selvä juttu. Tosin minunkin kotini lämpiää Helsingissä poltetulla kivihiilellä. 

”Emme ikinä saavuta hiilipäästötavoitteitamme, ellemme kunnosta ja pidä käytössä jo olemassa olevia rakennuksia”, ­Pelsmakers jatkaa. Rakennuksen todellinen hiilijalanjälki muodostuu rakennusosien ja -materiaalien tuotannosta, rakentamisesta, käytönaikaisesta kulutuksesta, purkamisesta ja purku­jätteistä. Jos tämä kaikki ynnätään, loppuu rakennusten huoleton purkaminen.

Koska piti puhua puusta, miten rakentamisen hiilipäästöjä voi vähentää puulla? 

Puuhan on tosiaan monin tavoin mainio materiaali, mutta puusta rakentaminen ei ole automaattisesti kestävää ja ympäristöä säästävää. Osaammeko ylipäätään täysin hyödyntää puun mahdollisuuksia? 

Tässä päästään taas Pelsmakersin pointteihin, joista muodostuu eräänlainen ohjelmanjulistus: 

Kunnostettaessa pitää käyttää enemmän puuta ja puupohjaisia tuotteita, kuten puukuitueristeitä. Pelsmakerista Suomi voisi olla tässä edelläkävijä, kun metsääkin on.

Kun käytetään puuta, haetaan se kestävästi kasvatetusta metsästä. Ei ikimetsästä.

Puu sitoo mahtavasti hiiltä, mutta silläkin on hiilijalanjälkensä. Jossain tulee se hetki, jolloin puuhun varastoitunut hiili palaa taas ilmakehään. Sitä hetkeä kannattaa kaikin keinoin lykätä: hyvällä suunnittelulla, huollolla ja korjaamisella.

Vaikka puu on uusiutuva luonnonvara, sitä ei saa tuhlata. Rakenteista pitää suunnitella kestäviä, toimivia ja pitkäikäisiä, ja ylimitoittamista pitää välttää (menee puuta hukkaan).

Vaikka puu on uusiutuva luonnonvara, sitä ei saa tuhlata

Puunkin käyttö kuormittaa ympäristöä. Pitää minimoida puusta muodostuva jäte sekä puuhun rakentamisessa käytetyt myrkyt ja muut haitalliset vaikutukset ympäristöön.

Luonnossa ja pelloilla kasvaa muitakin rakennus­­­­ma­teriaaleja kuin puuta. Mikä on oljen ja ruo’on potentiaali rakentamisessa?

Kiertotaloudessa puutakin pitää kierrättää mahdollisimman pitkään uusiin käyttöihin. Toisaalta on suunniteltava rakennus niin, että se kestää, toisaalta niin, että purettaessa sen osia ja materiaaleja voidaan käyttää uudelleen.

Kestävässä arkkitehtuurissa on tärkeää käyttää puuta, mutta se ei yksin riitä. ”Superarkkitehtuurissa” otetaan huomioon kaikki tekijät, kuten biodiversiteetti, terveys ja hyvinvointi, vesi ja jätteet. Tavoitteena on positiivinen ja korjaava vaikutus. Myös kauneus ja tilojen miellyttävyys kuuluvat asiaan. 

Nyt on siis tullut selväksi, että yksin puun käyttö ei ole ratkaisu kestävän ja ympäristöä säästävän rakentamisen haasteeseen. Tarvitaan enemmän! Rakentaminenhan on yhä jämähtänyt 1980-luvulta tuttuihin malleihin. Ei ole kestävää hakata metsä ja tasoittaa kalliot uuden asuinalueen tieltä. Ei ole yhtään järkevämpää rakentaa syvärunkoisia jättiblokkeja ja bulkkiasuntoja puusta kuin betonista.

Ei ole yhtään järkevämpää rakentaa syvärunkoisia jättiblokkeja ja bulkkiasuntoja puusta kuin betonista.

Tarvitaan radikaalisti toisenlaista, kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa puntaroidaan yhtä lailla rakentamisen sosiaalista kestävyyttä kuin luonnon monimuotoisuutta. Tarvitaan rakentamista ja arkkitehtuuria, jolla on kestäviä myönteisiä vaikutuksia sekä yhteisöön että luontoon. 

Pelsmakers valaa toivon pilkahduksia mustien pilvien varjostamaan maailmaamme. Joku yleisöstä pohdiskelee, voisiko tämmöisestä puutalosta tulla ihmiselle läheisempi kuin kivitalosta. Pitäisikö ihminen siitä parempaa huolta? 

”Tietysti! Kestävästi rakennetussa, ympäristöä säästävässä talossa pitää ehkä käyttäytyä vähän eri tavalla kuin muualla – ja silti ihmiset ovat usein tyytyväisiä, koska he ovat osa sitä. Puurakentamisessa voisi olla samoin.” 

Silti meitä yleisössä vähän pelottaa. Jos rakentamisessa, kulutuksessa, kaikessa tarvitaan vallankumous…? 

Opiskelijat ovat juuri vallankumousiässä. 

 ”Do superarchitecture!”

Netta Böök

Arkkitehti SAFA, kirjoittaa au:iin sarjaa Arkkitehtuurimuseon Puhutaan puusta -klubeista.

Sofie Pelsmakers alusti Puhutaan puusta -keskusteluklubissa 19.1.2021 otsikolla ”Sustainability. Reality check.” Tulevien klubien Zoom-kokouksiin voi ilmoittautua sivulla ­mfa.fi. Sivustolla julkaistaan alustuksista videot. Katso Sofie Pelsmakersin alustus.