Kolumni: Kriisitunnelmia asuttavuudesta

Kotona seuraavat viikot, harrastukset peruttu, työt hoidetaan etäyhteyksien kautta ja kaikkia sosiaalisia kontakteja on vältettävä. Tuntuuko, että seinät kaatuvat päälle?

Poikkeukselliset ajat antavat tilaisuuden miettiä asumisen erilaisia todellisuuksia. Suojatoimiksi asetetut liikkumisen rajoitukset demonstroivat kouriintuntuvasti, miltä asuinympäristö voi tuntua niistä, joiden liikkumista on rajoitettu pysyvästi.

Mitkä ominaisuudet asunnossa saavat karanteeniolot tuntumaan siedettäviltä? Useampi huonetila, jotta kaikkien perheenjäsenten ei tarvitse olla koko aikaa kasvotusten? Hieman tyhjää tilaa, jotta kalusteiden välissä mahtuu voimistelemaan? Mahdollisuus kävellä edestakaisin tai kiertää ympäri silloin, kun ajatukset takkuavat? Tiskipöytä sen verran nurkan takana, että aamulla herätessä ei ensimmäiseksi tarvitse katsella illalla siivoamatta jääneitä sotkuja? Ikkuna, josta näkee aurinkoiseen, kevääseen heräävään luontoon? Ehdottomasti!

Yhdysvaltalainen sosiologi Eric Klinenberg kiinnitti vuoden 1995 poikkeuksellisen helleaallon jälkeen huomiota helteestä aiheutuneisiin kuolleisuuslukuihin eri asuinalueilla. Muun muassa vähävaraisuus ja ikääntyneiden suurempi osuus vaikuttivat lisäävän kuolleisuutta. Toisaalta jotkin vähävaraiset naapurustot erottuivat tilastoissa muita kestävämpinä, vaikka mitkään sosioekonomiset tekijät eivät selittäneet asiaa. Jalkauduttuaan alueille Klinenberg huomasi, että rakennetun ympäristön ominaisuudet, kuten eläväinen jalankulkuympäristö, hyvin ylläpidetyt puistot ja alueelliset kaupalliset palvelut, erottivat naapurustoja toisistaan ja tekivät toisista eläväisempiä.

Näiden tutkimusten pohjalta Klinenberg on kehittänyt teorian siitä, miten asuinalueiden tilat voivat tukea asukkaiden arkipäiväisiä yhteyksiä, vahvistaa naapuruston sosiaalisuutta ja siten lopulta vähentää kuolleisuutta. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että rakennetun ympäristön ominaisuuksilla on huomattava merkitys ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Klinenbergin havainnot yhdistettynä kokemuksiintämän hetken tilanteestatuovat uutta painoarvoa vaatimuksille asuinympäristön laadusta. Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos tuo eteemme arkielämään vaikuttavia tilanteita, joita emme osaa vielä kuvitellakaan. Ilmastonmuutoksen ehkäisy vaatii energiatehokkaan teknologian lisäksi merkittäviä muutoksia elämäntapoihimme.

Asuttavuuden tilalliset ja sosiaaliset tekijät voivat joko ylläpitää nykyisiä kulutusyhteiskunnan käytäntöjä tai inspiroida kestävämpiin ratkaisuihin. Esimerkiksi jätteiden lajitteluun ja kierrättämiseen vaikuttavat monet asumisen konkreettiset tekijät. Toisaalta nämä käytännöt liittyvät myös asumisen kulttuuriseen puoleen, asukkaiden identiteetteihin ja jaettuihin merkityksiin. Asumisen kautta me itse olemme osa kestävän tulevaisuuden visiota.

Tulevaisuudessa – joutuessamme vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin biologisiin, sosiaalisiin, terveydellisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin – asuinympäristön toimintamahdollisuudet joutuvat lisäkoetukselle. Asunto ei ole vain yhdessäolon, levon, ruokailun ja hygienian toimintoja toteuttava säiliö. Asumisen tulee tukea ihmisten perustarpeita, jotka liittyvät muun muassa fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, toimeentuloon sekä osallisuuteen oman elämän, lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan jäsenenä. Näitä tarpeita on syytä tarkastella asuntoa laajemman asuinympäristön kannalta. Toisaalta, kuten viime viikot ovat osoittaneet, niitä ei voi kokonaan ulkoistaa asunnosta julkiseen kaupunkitilaan.

Poliittinen päättäjä, jos luet tämän: vaadin asuntoja ja asuinympäristöjä, jotka tulevina muutosten vuosina pelastavat ihmishenkiä.

Keskustelut tämän hetken asuntotuotannon pienasuntovaltaisuudesta ovat tuoneet esiin eri ratkaisujen vaikutuksia yhtäältä ympäristön asuttavuuteen ja joustavuuteen ja toisaalta rakentamisen taloudelliseen yhtälöön. On sinänsä kiistatonta, että asuntotuotanto on liiketoimintaa, jonka tavoitteena on taloudellinen tuotto. Tästä huolimatta taloudessa on aina kyse myös poliittisista valinnoista.

Viime viikkojen kriisi on osoittanut poliittisen järjestelmämme valmiutta sosiaalisesti ja taloudellisesti vaikeisiinpäätöksiin. Ilmastonmuutoksen osalta tilanteen välttämättömyys sekä toimien ja tavoitteiden väliset yhteydet eivät ole tulleet päätöksenteossa vielä yhtä konkreettisesti vastaan. Tarve kokonaisvaltaiselle ympäristön ja elämäntapojen muutokselle on yhä edessämme.

Edellisessä au:ssa uudelleen julkaistu Keijo Petäjän kirjoitus nosti esiin muistuman Aallon ajattelusta: hyvä talo parantaa ihmisen. Eric Klinenbergin tutkimukset osoittavat, että hyvä rakennettu ympäristö ehkäisee kuolemia.

Poliittinen päättäjä, jos luet tämän: vaadin asuntoja ja asuinympäristöjä, jotka tulevina muutosten vuosina pelastavat ihmishenkiä. Ja rakennuttaja: muista että tuotantosi on täällä pitkään sinun aikasi jälkeen. Tulevissa kriiseissä se voi olla osa ongelmaa tai osa ratkaisua.

Katja Maununaho
arkkitehti SAFA