Kolumni: Arkkitehtuurin Finlandia kaipaa korjausliikettä
Kaikki rakennukset eivät ole arkkitehtuuria (merkityksessä ”hyvä arkkitehtuuri”). Mitä se arkkitehtuuri sitten on? Rakennusopin professori Erkki Helamaa antoi aikanaan yhden vastauksen. Kertoessaan työskentelystään arkkitehti Yrjö Lindegrenin toimistossa hän mainitsi Lindegrenin käsityksen aiheesta: Arkkitehtuuri on sitä että laitetaan asiat järjestykseen ja lisätään pierun verran lyriikkaa.
En tiedä onko määritelmä aito, mutta se jäi mieleen.
Yrjö Lindegren syntyi Tampereella vuonna 1900 ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseossa, kuten myös Juha Leiviskä neljännesvuosisata myöhemmin.
Lindegren oli pari vuotta Alvar Aaltoa nuorempi. Vahvat persoonallisuudet tulivat toimeen keskinäisen kunnioituksen ja tasaveroisuuden hengessä. ”Lindegren oli tapaamistani ihmisistä ainoa, joka Aallolle uskalsi sanoa päin naamaa, mitä asiasta ajatteli ja uskalsi sanoa, että pidä suusi kiinni”, professori Erkki Koiso-Kanttila muisteli Asko Salokorven haastatteluteoksessa Arkkitehdiksi sodan varjossa.
Lindegren kuoli 52-vuotiaana 69 vuotta sitten.
Nykyarkkitehtuurimme ihmeisiin on kai luettava Yrjön ylösnousemus. Todisteena tästä ihmeestä on, että Yrjön suunnittelemat rakennukset ovat saaneet peräti kahdesti Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Palkinto perustettiin vuonna 2011.
Yrjön vauhdissa eivät muut nykyarkkitehtimme ole pysyneet. JKMM on lukuisilla ehdokkuuksillaan osoittanut erinomaista kuntoa ja taitoa, mutta se kirkkain mitali heiltä puuttuu; vakuuttava pistejohto lohduttanee jonkin verran. Saa nähdä, mitä Yrjö tekee jatkossa. Riittääkö vauhti vielä yhteen voittoon?
Ajauduin yllä kuvattuihin absurdeihin ajatuksiin spontaanin keskustelun seurauksena. Puhuimme arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon nykyisestä suunnasta. Ihmettelin, miksi uudisrakennukset ja korjausrakennuskohteet laitetaan ehdokkaiksi samalle listalle. Eihän korjausta ja uudisrakennusta voi mielekkäästi vertailla keskenään.
Eihän korjausta ja uudisrakennusta voi mielekkäästi vertailla keskenään.
Etkö arvosta korjausrakentamista, minulta kysyttiin. Siitä ei lainkaan ole kysymys. Korjausrakentaminen, uudisrakennukset, virkamiestyö, kaupunkisuunnittelu ja tutkimus ovat kaikki arvokasta työtä ja vaikuttavat arkkitehtuurin edistymiseen. Korjattu vanha talo vain on eri asia kuin uudisrakennus. Esittäessäni tämän yksinkertaisen erottelun en siis lausu arvoarvostelmaa vaan tosiseikan. Tämä ero pitäisi ottaa huomioon.
Luullakseni ”sekalistan” taustalla vaikuttaa humaani ajatus kaiken arkkitehdintyön arvokkuudesta ja siten tasaveroisuudesta. Arkkitehtuurin Finlandia -palkintoa ei kuitenkaan ole luotu arkkitehtien väliseksi työn arvostusmittariksi. Palkinto on keino tavoittaa valtamediat ja sitä kautta suuri yleisö. Näin voidaan lisätä luovan arkkitehtuurin ymmärrystä kulttuurissamme.
Kun utelin muutamalta ammattijournalistilta vaikutelmia nyky-Finlandiasta, käsitykseni tilanteen sekavuudesta sai tukea. Palkinnon sanoma nykyarkkitehtuurista on hämärtynyt. Pitäisikö korjausrakentamisella olla jokin oma palkintonsa?
Kirjallisuuden Finlandian palkintoehdokkaina oli alun perin proosaa, esseitä, runoja ja kai muutakin tekstiä. Jossain vaiheessa palkinto virtaviivaistettiin koskemaan vain uutta suomalaista romaanitaidetta.
Ehdotan samansuuntaista korjausliikettä. Arkkitehtuurin Finlandia-palkintoehdokkaiksi valitaan vain uudisrakennuksia. Ja kolmen tai neljän vuoden välein olisi sitten vuorossa puhdas lista korjausrakentamisen kohteita.
Mediayhteiskunnassa viestin pitäisi pysyä kirkkaana. Uudisrakennukset kertovat suoraviivaisesti, mitä se arkkitehtuuri on tänään.
Jorma Mukala
arkkitehti SAFA