Meri-Rastilaan on tulossa huomattava määrä uudisrakentamista, jonka tieltä puretaan vanhaa kaupunkia. Monitoimitalon suunnittelukilpailussa kilpailijoiden piti itse ehdottaa, miten paljon nykyisiä rakennuksia säästetään ja mitä puretaan. Arkkitehtitoimisto Opuksen voittajaehdotuksessa uudisrakentamista on sovitettu vanhan lomaan.
Meri-Rastilan monitoimitalon yleisen kilpailun voittajaksi valittiin Arkkitehtitoimisto Opuksen ehdotus Käsi kädessä. Kaksivaiheisen kilpailun tarkoituksena oli suunnitella uusi oppimis- ja asukastoimintakäyttöön tarkoitettu rakennus Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan Meri-Rastilan nykyisen koulu- ja päiväkotikeskuksen paikalle.
Meri-Rastila on yksi Helsingin kaupungin merkittävistä uudistuskohteista. Alueelle on tehty kaksi asemakaavamuutosta, jotka mahdollistavat mittavan uudisrakentamisen sekä uuden monitoimitalon rakentamisen. Monitoimitaloon tulevat peruskoulu, päiväkoti, nuorisotalo sekä tilaa asukastoiminnalle ja kotihoidon tarpeisiin. Talon yhteyteen suunnitellaan myös leikkipuisto.
Kilpailualueella sijaitsevat tällä hetkellä Kaarlo Leppäsen suunnittelemat koulun, päiväkodin ja nuorisotalon rakennus ja kappeli, jonka käytöstä Helsingin seurakuntayhtymä on luopunut. Rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1993.
Koulun ja päiväkodin tilat ovat liian pienet kasvavan kaupunginosan näkökulmasta: koulun oppilasmäärä nousee yli viidelläsadalla ja päiväkodin lähes kahdellasadalla. Asemakaavoituksen yhteydessä oli päätetty, että olemassa olevia rakennuksia ei ole tarvetta suojella. Kappelille on jo myönnetty purkulupa.
Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin erityisesti siihen, miten paljon vanhoja rakennuksia on tarpeen purkaa, jotta uudet tilat on mahdollista sovittaa paikalle järkevästi. Kilpailuohjelman kysymyksenasetteluna oli kirjaimellisesti ”purkaa vai korjata”. Kilpailijat saivat vapaasti valita, missä määrin olemassa olevia rakennuksia laajennetaan tai puretaan uuden tieltä.
Arkkitehtitoimisto Opuksen Tuomas Martinsaaren ja Matias Kotilaisen mielestä kilpailun tehtävänanto oli selkeä, mutta avoimempi kuin yleensä.
”Annettiin vapaat kädet tutkia rakennusten laajentamista ja uudisrakentamista koko laajuudeltaan, eikä juurikaan asetettu reunaehtoja”, sanoo Martinsaari.
”Ykkösvaiheessa käytimme paljon aikaa oikean suunnittelustrategian etsimiseen: miten tilaohjelma mahtuu paikalle, mikä on sen suhde vanhaan ja mitä säästetään”, kertoo Kotilainen.
”Se [tehtävän avoimuus] näkyi finalisteissakin. Aika monta erilaista ratkaisumallia oli jatkossa ja niillä oli erilaisia seurauksia toiminnallisuuteen, mutta myös kaupunkikuvalliseen luonteeseen.”
Arvostelupöytäkirjan mukaan seitsemästäkymmenestä ensimmäisen vaiheen ehdotuksesta kappeli oli säilytetty kuudessakymmenessä. Kaikki rakennukset oli purettu kuudessa suunnitelmassa ja kaikki säilytetty kuudessa.
Martinsaaren ja Kotilaisen mielestä toiseen vaiheeseen oli valittu olemassa olevien rakennusten säilyttämisen näkökulmasta samankaltaisia ehdotuksia. Kaikissa viidessä jatkoon päässeessä ehdotuksessa oli säilytetty vähintään kappeli.
”Kilpailua olisi muuttanut aika paljon, jos valinta [säästettävistä rakennuksista] olisi tehty ensin, mutta ehkä sitä ei syystä tai toisesta osattu tehdä ilman kilpailua”, pohtii Kotilainen.
”Se lisäsi tehtävän alkuun valintakierroksen, jonka arkkitehti joutui tai pääsi tekemään. Monissa muissa tilanteissa valinta on tehty ennen kilpailua. Nyt päätöksenteko oli tuotu osaksi kilpailutehtävää”, Martinsaari sanoo.
Hänen mukaansa kilpailuihin liittyy aina se, että ohjelmasta voi tehdä vääriä johtopäätöksiä tai arvauksia kilpailun järjestäjän arvomaailmasta.
”Tässä oli vielä enemmän mahdollisuuksia tehdä vääriä ratkaisuja kuin yleensä. Siinäkin mielessä oli ilahduttavaa päästä ylipäänsä toiseen vaiheeseen.”
”Voi olla, että tulevaisuudessa pitää tehdä enemmänkin tällaista, koska työskennellään olemassa olevan rakennuskannan kanssa. On pakko miettiä arvotusasioita, mitä säästetään ja hyödynnetään ja miten. Se tuottaa automaattisesti vähän monimutkaisempia tehtäviä”, Kotilainen kertoo.
Voittajaehdotuksessa kappeli ja koulun rakennusosuus on säästetty ja nuorisotalon tilalle on tehty laajennus koululle. Lisäosan saanut kappeli on osoitettu nuorisopalvelujen käyttöön. Uudet liikuntatilat ovat tontin keskellä ja päiväkoti leikkipihoineen eteläreunassa.
Olemme nähneet muissa projekteissa, että suunnitelmat kehittyvät huomattavasti pidemmälle kilpailun jälkeen ja sen takia niiden pitää olla tarpeeksi joustavia.
Opuksen ehdotus säilyi Kotilaisen ja Martinsaaren mukaan toisessa vaiheessa kaupunkikuvaltaan suhteellisen samanlaisena ja muutokset liittyivät enemmän toiminnallisuuteen.
”Ei niitä [toimintoja] tosin voinut mittakaavan takia ykkösvaiheessa kovin tarkasti esittääkään”, Kotilainen sanoo.
Hänen mukaansa ehdotuksen arkkitehtuurin ei tarvitse välttämättä olla tarkalleen sellaista kuin he ovat esittäneet, vaan tarkoituksena oli luoda strategia sille, minkä tyyppistä arkkitehtuuria vanhan viereen voisi tehdä ja mikä yleisesti soveltuisi paikkaan.
”Talo ei ole mikään temppeli.”
Martinsaari sanoo tiimin tehneen ennen kaikkea työkalupakin suunnittelulle.
”Olemme nähneet muissa projekteissa, että suunnitelmat kehittyvät huomattavasti pidemmälle kilpailun jälkeen ja sen takia niiden pitää olla tarpeeksi joustavia.”
”Joustavuuden määrä riippuu kisan sisällöstä ja tässä oli liikkuvia osia aika paljon, ja tulee varmasti jatkossakin olemaan”, Kotilainen jatkaa.
”Rastilan ympäristö on suuressa muutoksessa ja sen täydellinen ennustaminen on mahdotonta. Se lisää epävarmuutta siitä, miten absoluuttisia ratkaisuja voi esittää, jolloin taas joustavuuden merkitys korostuu”, sanoo Martinsaari.
1. palkinto
Käsi kädessä / Arkkitehtitoimisto Opus
2. palkinto
Alia / Lukkaroinen Arkkitehdit, Arkkitehdit Davidsson Tarkela
3. palkinto
Katkeamaton yhteys / KUMP Arkkitehdit, Annina Ruuhilahti
Lunastukset
Juhannusvirsi / Arvi Eskelinen, Antti Rissanen (2. vaihe)
Meren lainehtiessa/ L Arkkitehdit
Kunniamaininta
Kollaasi / Anttinen Oiva Arkkitehdit
Safa-tuomarit
Tapani Mustonen, Meri Wiikinkoski
Tutustu kilpailun arvostelupöytäkirjaan Safan kilpalukalenterissa.