Sodankylän vanhan paloaseman purkaminen osoittaa, että rakennussuojelua koskevissa laeissa ja määräyksissä on kehittämisen tarvetta, kirjoittaa Kimmo Kuismanen.
Yrjö Lindegren laati Lapin sodan jälkeen Sodankylän poltetun kirkonkylän keskustan jälleenrakennussuunnitelman, jonka osana valmistui vuonna 1953 Sodankylän vanha paloasema. Lujatekoisen rakennuksen vanhin osa tehtiin täystiilimuurauksena ja kylmä torni betonista paikallavaluna.
Aikoinaan tehdessäni Sodankylän Pappilanniemen alueen asemakaavaa jouduin paneutumaan myös vanhan paloaseman ja vanhan kirkon ympäristöasioihin. Alue on kansainvälisestikin kiinnostava, ja sieltä löytyy arvokkaita rakennuksia usean vuosisadan ajalta. Kun myöhemmin kunta päätti rakentaa uuden paloaseman, tutkimme vanhan käyttömahdollisuuksia. Rakennus todettiin niin hyväkuntoiseksi ja kestäväksi, että sille löytyi useita eri käyttötapoja. Lamavuodet hautasivat 1990-luvulla nuo suunnitelmat.
Katkaisemalla lämmityksen jätti kunta vanhan paloaseman vuonna 2015 rappeutumaan, vaikka osayleiskaavassa se on suojeltu merkinnällä sr-7. Sodankylän ympäristölautakunta myönsi vuonna 2017 yleiskaavan vastaisesti luvan rakennuksen purkamiselle, ja lupaa on useampien vaiheiden myötä jatkettu. Lapin ely-keskus antoi vuonna 2022 päätöksen, ettei paloasemaa torneineen määrätä suojeltavaksi. Tämä tehtiin ennen rakennushistoriaselvitykseen laatimista ja vastoin Museoviraston lausuntoa.
Sodankylän kunnanvaltuusto ja -hallitus antoi teknisen palvelukeskuksen esityksestä vuonna 2023 luvan ja määrärahat arvokkaan rakennuksen purkamiseen. Arkkitehtonisesti näyttävä rakennus tuhottiin syksyllä 2024.
Paloaseman rakennushistorialliset arvot todennettiin Arkkitehtitoimisto Noanin vuonna 2023 laatimassa rakennushistoriaselvityksessä. Selvitys tehtiin vasta pari vuotta purkupäätöksen tekemisen jälkeen, mikä saattaa purkupäätöksen laillisuuden epäilyttävään valoon. Myös Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitos antoi lausunnon, jonka mukaan vanha osa oli maakunnallisesti, mahdollisesti valtakunnallisestikin merkittävä.
Suojeltavan rakennuksen arvon kriteereinä määritellään laissa rakennusperinnön suojelemisesta (4.6.2010/498) harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus ja historiallinen kerroksellisuus. Sodankylän vanha paloasema täytti kaikki kriteerit.
Se oli tiettävästi aikanaan maailman pohjoisin paloasema, ja Lapissakin riehuvan purkuaallon jälkeen rakennus oli maakunnan tasolla harvinainen esimerkki jälleenrakennuskauden laadukkaasta rakentamisesta. Se kuvasti myös tuon ajan ihmisten optimismia ja uskoa kehitykseen sekä parempaan tulevaisuuteen. Rakennus torneineen ja aumakattoineen edusti Yrjö Lindegrenin rakennustaiteellista Sodankylän keskustan kokonaisnäkemystä, ja torni oli alkuperäisessä asussaan. Myös säilynyt aluekokonaisuus on merkittävä – vaikka purkaminen vähensi Sodankylän keskustan arvoa – alkaen vanhasta kirkosta aina nykyaikaan asti.
Voidaan kysyä, ovatko päättäjät ja tekninen palvelukeskus rikkoneet ainakin lakia rakennusperinnön suojelusta sekä säädöksiä hallintomenettelystä. Purkamisen laillisuus on tätä kirjoitettaessa poliisin tutkinnassa ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.
Paloaseman purkamiselle on yksi viranomainen antanut purkuluvan ja toinen on sen suojellut useampaan kertaan.
VANHAN paloaseman purkamiselle on yksi viranomainen antanut purkuluvan ja toinen on sen suojellut useampaan kertaan. Sodankylän tapaus osoittaa, että rakennussuojelua koskevissa laeissa ja määräyksissä on kehittämisen ja täsmentämisen tarvetta. Pitäisi selvittää ainakin seuraavia asioita:
Museoviraston kantaa olisi suojeluasioissa pääsääntöisesti noudatettava ja viraston toimivaltaa vahvistettava.
Ely-keskuksilta pitäisi edellyttää pykälien tulkinnan lisäksi asiaosaamista. Tämä koskee muitakin kuin rakennussuojeluasioita.
Kuntien virkamiesten ja päättäjien rikosoikeudellista asemaa suojeluasioissa tulisi täsmentää. Pitäisi ehkä hakea ennakkotapaus korkeimmasta oikeudesta.
Ylipäätään pienet ely-keskukset ja muutkin hallintoyksiköt voivat olla ongelmallisia, sillä niistä usein puuttuu asiantuntijaresursseja. Lisäksi kun henkilöt tuntevat toisensa, voi kynnys puuttua ongelmiin olla korkea.
Vanhan paloaseman suojeluliikkeen tarkoituksena oli säilyttää rakennus ja esitellä se kansainvälisestikin kiinnostavana arkkitehtuuri- ja asiantuntijamatkailun kohteena. Nyt Sodankylästä leviää kuvia ja tekstejä historian tuhoajana. Ikävä ja kestävä mainehaitta.
Kimmo Kuismanen
Arkkitehti SAFA, TkT, tietokirjailija