Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan paloaseman purkaminen vähentäisi Sodankylän kyläkuvan arkkitehtonisen kokonaisuuden arvoa, kirjoittaa Kimmo Kuismanen.
Sodankylän vanha paloasema valmistui vuonna 1953 osana Yrjö Lindegrenin tekemää koko kirkonkylän keskustan miljöö- ja kaavasuunnitelmaa. Paloasemaa on pidetty rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti niin arvokkaana, että voimassa olevassa Sodankylän osayleiskaavassa vuodelta 2014 se on merkitty suojelumerkinnällä sr-7, ”rakennuksen ominaispiirteet on säilytettävä […]”.
Kunnan itse vuonna 1993 tekemässä asemakaavassa suojelumerkintää ei ole. Kolme vuotta yleiskaavan vahvistamisen jälkeen vuonna 2017 Sodankylän kunnan ympäristölautakunta myönsi yleiskaavan vastaisesti ja ilman rakennushistoriaselvitystä luvan vanhan paloaseman purkamiselle. Tänä syksynä kunnanhallitus ja valtuusto myönsivät rahat sen purkamiselle.
Sodankylän kunta on teettänyt paloasemasta rakennushistoriaselvityksen Noan-arkkitehtitoimistolla vuonna 2023. Rakennushistoriaselvityksen tekeminen tällaisesta kohteesta on välttämätöntä; tietenkin on aika erikoista, että selvitys on tehty vasta useita vuosia purkupäätösten jälkeen. Tämäkin saattaa purkupäätösten lainmukaisuuden kyseenalaiseksi.
Paloaseman paikalle suunniteltu lumenkaatopaikka kuulostaa lähinnä sairaalta aprillipilalta.
PALOASEMAN vanhin osa on rakenteellisesti lujatekoinen ja pitkäikäinen: seinät on tehty täystiilimuurauksena ja kylmä torni betonista paikallavaluna. Paloasemaa on myöhempinä vuosikymmeninä laajennettu useaan otteeseen sekalaisilla tekniikoilla. Rakennuksen ilmanvaihto ja lämmitys on otettu pois päältä vuonna 2015, mikä on aiheuttanut suuria rakennus- ja sisäilmavaurioita nimenomaan uudempiin rakennusosiin. Suojelun kannalta nuo huonokuntoiset osat voidaan purkaa pois.
Rakennus oli tiettävästi aikanaan maailman pohjoisin paloasema. Tuon ikäisiä jälleenrakennuskauden kivirakennuksia Lapissa on jäljellä yllättävän vähän, ja torni on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan.
Säilynyt aluekokonaisuus on merkittävä, siinä on erilaisia aikakerrostumia, alkaen vanhasta hirsikirkosta vuodelta 1689. Yrjö Lindegren suunnitteli Sodankylän keskustaan useita näyttäviä aumakattoisia rakennuksia. Tornin herooiset pystylinjat muodostavat sommittelullisen kontrastin muiden rakennusten voimakkaille vaakasuuntaisille räystäslinjoille. Purkaminen vähentäisi Sodankylän kyläkuvan arkkitehtonisen kokonaisuuden arvoa. Paloaseman paikalle suunniteltu lumenkaatopaikka kuulostaa lähinnä sairaalta aprillipilalta – eikö Sodankylästä todellakaan löydy muuta paikkaa lumelle?
Tornin pääjulkisivut suuntautuvat historiallisten kirkkojen, kirjaston ja uuden kunnantalon suuntaan, ja ovat kuntalaisten sekä kymmenien tuhansien kansainvälisten matkailijoiden katseltavissa. Arkkitehtuurimatkailun valtakunnallinen kehittäminen antaa mahdollisuuksia myös Sodankylälle.
Rakennuksen merkitys maakunnallisestikin tärkeänä suojelukohteena nousee jatkuvasti, sillä menneiden vuosikymmenten rakennuksia poistuu Lapissa vuosittain huolestuttavassa määrin. Sodankylän kunta on purkamassa myös torin laidalla olevaa puurakennusta, erästä harvoista joka Lapin sodassa jäi tuhoamatta. Viime vuosikymmenten purkuaallon jälkeen rakennus alkaa olla harvinainen esimerkki jälleenrakennuskauden laadukkaasta rakentamisesta Pohjois-Suomessa. Se kuvastaa myös tuon ajan ihmisten optimismia ja uskoa kehitykseen sekä parempaan tulevaisuuteen.
Viimeaikaiset korkeimpien oikeusasteiden kunnallista päätöksentekoa koskevat ratkaisut Kittilässä ja Kolarissa kertovat, että päättäjät ja virkamiehet eivät voi tehdä mitä tahansa päätöksiä kunnallisen itsehallinnon nimissä joutumatta lailliseen vastuuseen. On nyt kunnan päättäjien asiaa, haluavatko he Sodankylän esiintyvän uutisissa ja matkailusivustoilla kulttuuria tuhoavana vai ympäristöä vaalivana paikkakuntana.
Kimmo Kuismanen
TkT, arkkitehti SAFA