Kehittäminen ja ratkaisut ovat ministeriötyön majakoita – haastattelussa Teppo Lehtinen

RYMOn ylin johto vaihtui helmikuun alussa, kun osastoa pitkään johtanut DI Helena Säteri jäi eläkkeelle. Uudeksi ylijohtajaksi nimitettiin osaston Rakennukset ja rakentaminen -yksikön päällikkö, TkL Teppo Lehtinen. RYMOn toimiala kattaa myös Alueet ja yhdyskunnat- sekä Lähiympäristö ja asuminen -yksiköt ja on henkilömäärältään ympäristöministeriön suurin. On aika ottaa selvää, millaisin ajatuksin rakennetun ympäristön laajaa toimialaa seuraavat vuodet luotsataan.

Kerro taustastasi, mikä sai sinut valitsemaan ministeriöuran?

– Minulla on taustaa sekä maaseudulta että kaupungista. Varhaisen nuoruuden vietin Stadissa. Toisaalta vietin kesiä isän kotipuolessa Taivassalossa, missä opin nauttimaan merestä ja luonnosta. Tuolloin syntyi kiinnostus historiaan, jota vanhassa Töfsalan kunnassa riittää. Olin kolmevuotias, kun sinne rakennettiin nykyisinkin käytössäni oleva männyn sydänpuusta käsin veistetty hirsimökki. Olen yhdistänyt nämä kaksi asiaa siten, että asun perheeni kanssa rakentamassamme talossa Kirkkonummella metsän keskellä, kävelymatkan päässä kyläkeskustasta sekä bussi- ja junayhteyksistä.

Siirryin ministeriöön, kun olin jo vuosia toiminut tutkijana ja erikoistutkijana lukuisissa hankkeissa. Ympäristöministeriön tarjoamat kehittämistehtävät ja näköala rakentamisen ohjauk­seen ympäristökontekstissa kiinnostivat. Vaimo minut sai hakemaan tehtävää – huomasi varmaan muutoksen tarpeen.

Millaisista työasioista innostut, mitkä harmittavat?

– Olen kehityshakuinen ja mielelläni mukana yhteiskuntaa hyödyttävissä hankkeissa. Kehittämistoiminta on toisaalta jatkuvaa prosessia, jossa tulee ottaa herkästi huomioon, miten ja millä aikataululla asiat viedään käytäntöön. Tarvitaan siis myös ratkaisukykyä. Nyky-yhteiskuntaan kuuluu laaja vuorovaikutus ja avoin keskustelu – nämä ovat myös osa kehitystä itseään.

Mikä sitten harmittaa? Aika harvoin mikään, mutta räikeästi perusteettomat tai tarkoitushakuiset väitteet joskus kyllä nostattavat kulmia. Niitä tulee kuitenkin onneksi hyvin harvoin vastaan.

Poliittisessa retoriikassa korostetaan, että päätöksenteon pitää perustua tutkittuun tietoon. Näkyykö se riittävästi rakentamista koskevissa poliittisissa linjauksissa?

– Poliittisilla päättäjillä on oltava käytössään tutkittua tietoa oikea-aikaisesti. Sen pohjaksi tarvitaan pitkäjänteistä tutkimustoimintaa keskeisillä osa-alueilla. Tässä suhteessa rakentamisen maailma ei ole vahvimmillaan. Tieteellistä tutkimusta on niukasti. Tutkimusryhmiä, joissa on oppimisen ja tutkimustyön eri vaiheissa olevia ihmisiä, on hyvin vähän. Rakentamista ei ole myöskään pidetty strategisesti merkittävänä tutkimusalueena.

Ympäristöministeriön tutkimusmäärärahat ovat pienentyneet tällä vuosikymmenellä noin 90 prosenttia. Nykyisillä hankerahoilla voidaan tilata selvityksiä päätöksenteon tueksi lähinnä olemassa olevan osaamisen perusteella. Uusi valtioneuvoston strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentti on onneksi hiukan korjannut asetelmaa. Tilanne ei ole akuutisti ongelmallinen, mutta kehityssuunta erityisesti perinteisten tekniikoiden alueella voi osoittautua hankalaksi.

Sanotaan, että arkkitehdit ja insinöörit eivät aina oikein ymmärrä toistensa kieltä. Onko tämä menneen maailman stereotypia vai edelleen haaste?

– Ei tämä ole vain näiden kahden ammattikunnan kysymys eikä myöskään kategorinen. Olen töissäni ollut tekemisissä hyvin erilaisten koulutustaustojen kanssa, ja kyllä opintoihin liittyvällä monivuotisella ajattelutavan kehittämisellä on merkitystä myös siinä, miten asioista kommunikoidaan ja miten asioi­ta käsitellään. Halu aitoon yhteistyöhön ja keskusteluun luo hyvän pohjan kaikelle. Siinä opitaan toisilta, millä on merkitystä myös töiden onnistumiselle ja osaamisen kehittymiselle.

Mitä mieltä olet rakennetun ympäristön ministeriöstä, jota säännöllisin väliajoin ehdotetaan hallinnonalojen välisten kitkojen poistajaksi?

– Usein ajatellaan, että organisaatiorakenne yksin ratkaisee asiat. Nykymaailman kysymykset ovat kuitenkin luonteeltaan monialaisia ja usein myös aika ilkeitä, eli helppoja ratkaisuja ei ole. Monialaisiin kysymyksiin voidaan parhaiten vastata adaptiivisesti yhteistyörakenteilla ja kulloisenkin asian edellyttämällä kokoonpanolla. Rakennetun ympäristön osasto asiantuntijoineen on osaltaan ratkaisuhakuinen yhteistyön rakentaja.

Rakennetun ympäristön osasto on ratkaisuhakuinen yhteistyön rakentaja.

Tunnet hyvin EU:n energia- ja ilmastotavoitteet. Mitkä ovat rakennusalan tärkeimmät keinot edistää niiden toteutumista? Mikä on ollut Suomen panos?

– EU:ssa nähdään edelleen keskeisenä periaatteena ”energiatehokkuus ensin”. EU:n laaja Green Deal -hanke painottaa rakentamisessa ”renovation wave” -osiota, jossa fokus on olemassa olevan rakennuskannan kehittämisessä. Luonteeltaan uudeksi asiaksi voi sanoa kiertotaloutta. Suomen puheenjohtajuuskaudella laadittiin Suomen aloitteesta yhteiset neuvoston päätelmät, jotka jäsenmaat yksimielisesti hyväksyivät.

Suomessa energia-asioissa on tehty pitkään hyvää työtä, joka myös näkyy mitattuina tuloksina. Paraikaa on valmistumassa uusi kansallinen pidemmän aikavälin korjausstrategia. Kiertotalous on rakentamisessa vielä aluillaan ja tarkoittaa kulttuurisia ja liiketoiminnallisia muutoksia kaikilla alan osasektoreilla. Suomi on edistänyt ylipäänsä kestävää rakentamista. Olemme jo vuosia sitten alkaneet kehittää elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen huomioon ottamista energia-asioiden rinnalla. Teemme nyt aktiivista yhteistyötä myös Pohjoismaiden kesken. Viime syksynä Pohjoismaiden rakentamisesta vastaavat ministerit allekirjoittivat Suomen aloitteesta yhteisen deklaraation, joka sisältää muun muassa kiertotalouden edistämisen.

Suomessa energia-asioissa on tehty pitkään hyvää työtä, joka myös näkyy mitattuina tuloksina.

Miten Suomi asemoituu EU:n hiilineutraaliuskartalla?

– Euroopan parlamentti vaati maaliskuussa 2019 kunnian­himoisempia päästövähennystavoitteita vuodelle 2030, jotta hiilineutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä kolme Euroopan maata on asettanut tavoitteen ilmastoneutraaliudesta lakiin. Ruotsi tavoittelee nollapäästöjä vuoteen 2045 mennessä, Ranska sekä EU:sta lähtenyt Britannia vuoteen 2050 mennessä.

Suomessa ilmastolain uudistus on käynnissä, mutta hallitusohjelma tähtää hiilineutraaliuteen vuonna 2035 nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja. Suomen tavoite on siis korkealla. Suomi on myös EU:n taakanjakosektorilla luokiteltu maaksi, jolla on mahdollisuus toteuttaa merkittäviä päästövähennyksiä.

Ympäristöministeriö on viime vuosina ollut vahvasti mukana kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaation kehittämisessä. Miltä tilanne näyttää 2020-luvulla?

– Tilanne vaikuttaa nyt todella lupaavalta niin hallinnon kuin toimialan osalta. Hyvin menneen Kira-Digin jälkeen KiraHub on käynnistänyt toimintansa tarmokkaasti. Hallitusohjelma sisältää valtakunnallisen rakennetun ympäristön tietoalustan laadinnan, ja työhön on varattu myös rahoitusta. Paraikaa on käynnissä valtiovarainministeriön johdolla työryhmä, jossa selvitetään tarvittavat asiat toteutuksen aloittamiseen. Ympäristöministeriö on lähestynyt monia sidosryhmiä ennakkoon, ja näissä tilaisuuksissa kaikki ovat peukuttaneet kira-alan digitalisaation eteenpäin viemistä. Digitalisaatio on mukana myös MRL:n uudistustyössä.

Uutena ylijohtajana vastaat meneillään olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen maaliin saattamisesta. Miltä tilanne näyttää, ja mitkä ovat isoimmat sudenkuopat?

– Takana on jo laaja taustavalmistelujakso, josta nyt on lähdetty kohti osamoduulien pykäläkohtaisia muotoiluja. Hallituksen esitys on tarkoitus saada valmiiksi syysistuntokaudella 2021.Tämä saattaa kuulostaa siltä, että aikaa olisi hyvinkin, mutta tosiasiassa olemme nyt erittäin tiiviin valmistelun vaiheessa, jotta pykäläkokonaisuuksia voidaan syksyllä 2020 käydä läpi lakiuudistusta johtavassa työryhmässä.

Näin laajassa hankkeessa valmistelun kannalta kriittinen vaihe tulee olemaan lain eri osakokonaisuuksien yhteensovittaminen. Oman haasteensa tuo paitsi keskeisten rajapinta­lakien määrä myös eräiden keskeisten lakien samanaikainen uudistaminen.

Parhaillaan uudistetaan kansallista arkkitehtuuripolitiikkaa opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministe­riön vetämänä. Millaisia kärkitavoitteita uudella arkkitehtuuripoliittisella ohjelmalla voisi olla?

– Ensimmäisellä arkkitehtuuripoliittisella ohjelmalla tuettiin vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslakiuudistuksen keskeisiä tavoitteita. Nyt kun olemme jälleen uudistamassa lakia, voisi yksi perspektiivi olla tulevaisuuden tarpeet, samalla kun haetaan konkreettisia toimenpiteitä rakennetun ympäristön ja rakennusten laadun kehittämiseksi.

Vähähiilinen rakentaminen ja kiertotalous ovat tällä hetkellä kehitysvaiheessa, ja ohjelmalla voitaisiin antaa niille merkittävää konkretiaa. Valtakunnallista rakennetun ympäristön tietoalustaa ollaan lähdössä rakentamaan. Rohkeasti voisi katsoa myös seuraavan sukupolven tarpeisiin ja elintapoihin. Millaisia uusia, yhteisöllisiä ja viihtyisiä ratkaisuja asuinympäristöissä pitäisi saada aikaan?

Millainen arkkitehtuuri tai rakennettu ympäristö sinua sykähdyttää?

– Ympäristönsä kanssa tasapainossa oleva rakennettu ympäristö tai rakennus/rakenne on sykähdyttänyt. Muistan esimerkiksi aina, kun 80-luvulla näin ensi kertaa San Franciscon ja sen monet sillat. Toisaalta perinteinen suomalainen maalaismaisema rakennuksineen ja hoidettuine peltoalueineen voi olla hyvin kaunis. Rakennusten osalta olen niitä, jotka pitävät jugendista. Sisätilojen suhteen saatan pitää hyvinkin moderneista ratkaisuista.