“Innostumme ideoista yhdessä ja katsomme mihin ne johtavat” – Arkkitehdin ja kuvataiteilijan yhteistyöstä syntyi kuusikulmainen puutalo, joka on täynnä taidetta

Turun Hirvensaloon keväällä valmistunut kaksi­kerroksinen omakotitalo Kuusi-o on kuva­taiteilija Jan-Erik Anderssonin ja arkkitehti Erkki Pitkärannan yhteinen projekti. Puutalossa on 74 neliötä asumispinta-alaa ja kaikkia ulkoseiniä koristavat nykytaiteilijoiden veistokset.

Erkki Pitkäranta: ”Olemme tehneet yhteisiä projekteja Jan-Erik Anderssonin kanssa jo kolmekymmentä vuotta. Molempien käsitykset sekä taiteesta että arkkitehtuurista ovat varmasti muuttuneet yhteistyömme aikana. 

Edellisestä projektistamme, Life on a Leafista eli Lehtitalosta, jossa Andersson asui puolisonsa Marjo Malinin kanssa Turussa, tuli residenssitalo ja he tarvitsivat uuden paikan asua. Anderssonin ajatuksena oli, että Lehtitalon läheisyyteen rakennettaisiin pieni omakotitalo. 

Suunnittelu lähti liikkeelle perusmuodosta, johon asunto sijoitetaan. Idea oli sama kuin Lehti­talossa, joka ylhäältä katsottuna muistuttaa puun­lehteä. Tässä projektissa talon muodoksi valikoitui kuusikulmio. Siihen voi luoda jännittäviä tiloja, joita ei synny suorakulmaisessa rakentamisessa.

Perustuksia ja sokkelia lukuun ottamatta kaikki Kuusi-o-talossa on puuta. Valitsimme materiaalin muun muassa sen ekologisuuden takia. Puurakennus toimii hiilivarastona, minkä lisäksi se on hyvä kosteusteknisesti ja akustiikan kannalta. 

Lehtitalon keskilinja osuu Turun linnan torniin ja Kuusio-o-talo sijoittuu samalle suoralle, tien viereen kallion päälle, ikään kuin pisteenä i:n päälle. Kalliossa oli sattumalta jo valmiina hyvä lovi, johon saatiin kaikki tarpeelliset johdot, eikä kalliota tarvinnut louhia.

Suunnittelu lähti liikkeelle perusmuodosta, johon asunto sijoitetaan.

Kuusi-o-talo on kunnianosoitus kuuselle ja viittaus luonnosta löytyvään muotoon, kuusioon, joka on myös talon pohjakaavan muoto. Taustalla Lehtitalo.

Yhteistyö Anderssonin kanssa on jatkuvaa ­keskustelua. Monet ovat kysyneet, taistelemmeko esteettisistä kysymyksistä, mutta todellisuudessa innostumme ideoista yhdessä ja katsomme mihin ne johtavat. Jos edessä on umpikuja, palaamme alkuun ja lähdemme toiseen suuntaan. 

Arkkitehtina osuuteeni projektissa kuului talon mittamaailman hahmottelu, rakentamisen tekniikka ja rakennusmääräykset. Taiteilija keskittyi pintoihin ja muotoihin. Sisätilojen suunnittelussa varmistin reitit ja katsoin esimerkiksi, että ovien aukeamiset ovat mahdollisia. 

Huomasin jo ensimmäisissä yhteisissä projekteissamme, että suunnitelmasta kannattaa tehdä pienoismalli keskustelujen pohjaksi. Kuusi-o-talo on niin pieni, että teimme sen pohjakaavat pihalle rimoilla ja kokeilimme suoraan, miten seinät ja kalusteet asettuisivat suunnitelmaan.

Talon taideteosten tekijöille annettiin vapaat kädet. Kuvassa Kimmo Schroderuksen teos Marjo.

Projektissa oli mukana myös kuusi muuta taiteilijaa. Heille sanottiin, että talossa on kuusi kulmaa, tehkää siihen, niin katsotaan mitä syntyy. Periaate oli, että heitä ei ohjata. 

Tärkeintä projektissa oli pitää kustannukset hallinnassa. Kun on kysymys yksityisen henkilön talosta, eikä käytössä ole pohjattomia resursseja, niin raamit täytyy pitää tiukkana. Esimerkiksi jo sillä, katkaistaanko katu, kun viemärit ja vesijohdot tuodaan tontille, on kustannusten kannalta iso merkitys. 

Suurin yllätys projektissa oli rakennusluvan käsittelyaika. Viime aikoina lupakäsittelyt ovat olleet todella pitkiä ja meni melkein vuosi, ennen kuin saimme rakennusluvan. Onneksi rungon urakoitsija oli ystävällinen ja odotti, että pääsimme aloittamaan rakentamisen.

Talon suunnittelussa käytetty leikittely on ominaista Anderssonille ja Pitkärannalle.

Onnistumisena pidän sitä, että budjetissa pysyttiin ja talo saatiin valmiiksi. Olen tyytyväinen kokonaisuuteen ja siihen, miten talo istuu luontoon. Pihan suunnitteli brittiläinen maataitelija Trudi Enwistle, joka liitti kaksi taloa hienosti yhteen. Anderssonin aiempi projekti, Sipulisauna, asettuu niiden väliin kauniisti.

Olemme saaneet talosta pelkästään myönteistä palautetta. Kun yksityishenkilö tekee itselleen taloa, niin esimerkiksi värivalinnat voivat olla hyvin persoonallisia. Arkkitehdista on ollut tosi kiinnostavaa ja hauskaa katsoa arkkitehtuuria aivan toisenlaisista lähtökohdista.

Ensimmäinen projektini Anderssonin kanssa oli Sol-siivouspalveluiden pääkonttorin suunnitelma 1990-luvulla. Sen värikäs pienoismalli innosti Helsingin kaupungin virkamiehetkin puhumaan lapsuudestaan. Ajattelen, että suunnittelijan ei pidä kieltää leikkivää lasta itsessään.”

Erkki Pitkäranta suunnittelee tällä hetkellä leikki­­mökkiä lapsen­lapsilleen.

Haastattelu on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 5/23.