Henna Helander: “Tarvitsemme korjausrakennustaidetta” – Uudisrakentamisen aikakausi on ohi
Mitä merkitystä arkkitehtuurilla on yhteiskunnalle? Iltasanomat listasi 12 kadehdituinta ammattia. Arkkitehti oli sijalla viisi.
Perusteluina oli muun muassa: “Luova ala, vaihtelevat työ tehtävät.” Ja “Arkkitehtuuri kiehtoo tosi paljon. He pystyvät luomaan jotain uutta sen keskellä, mitä on jo olemassa!”
Kauniisti sanottu. Monen muun ammatin kohdalla kateutta aiheuttivat lähinnä ulkoiset statussymbolit. Arkkitehdin työstä voi löytää kiinnostavaa tekemistä, mutta myös syvempiä ja yhteiskuntaan vahvasti vaikuttavia merkityksiä.
Nykyisen liittovaltuuston viimeinen kokous alkoi tulevaisuuskeskustelulla. Ilmastonmuutoksen rinnalla on alettu puhua lajikadosta ja biodiversiteetistä sekä uusiutumattomien luonnonvarojen varjelusta. Suuria asioita koko ihmiskunnalle, ja suuria myös arkkitehdeille mietittäviksi: rakentaminen käyttää 70 prosenttia neitseellisistä materiaalista ja tuottaa 20–30 prosenttia kaikesta jätteestä. lmastonmuutoksen torjuntaan meillä on aikaa runsas kymmenen vuotta, Suomen pitäisi olla hiilineutraali viimeistään vuonna 2035. Tekojemme tulee olla radikaaleja ja vaikuttavia.
Vuosi 2021 on nimetty Safassa korjaamisen vuodeksi.
Korjausrakentaminen on rakentamisen tulevaisuutta. Uudisrakentamisen dominoiva aikakausi on ohi. Jokainen uusi rakennus aiheuttaa ilmastokuormituksen, joka vastaa samaisen rakennuksen 40 vuoden käyttöenergiaa. Koska emme voi odottaa 40 vuotta, jotta pääsemme nauttimaan rakennuksen energiapiheistä ominaisuuksista, tulee meidän ensisijaisesti korjata vanhoja rakennuksia.
Vanhoihin rakennusrunkoihin voi tehdä monenmoista. Itsekin asun entisessä kirjapainotalossa, joka on ollut olemassa olonsa aikana jo toimistona ja on nykyisin yli sadan ihmisen koti. Betoninen pilarilaattarunko massiivisilla tiiliseinillä, isoilla ikkunoilla ja korkealla huonekorkeudella taipuu moneen.
Tarvitsemme arkkitehteja, joilla on visioita, näkymiä parempaan tulevaisuuteen.
Tulevaisuuskeskustelussa nousi tarve miettiä uusia, kestäviä elämäntapoja ja jopa uutta estetiikkaa. Mitä on uusi arkkitehtuuri, jota tehdään niukoilla luonnonvaroilla? Mitä on korjausrakentamisen ja kierrätetyn materiaalin arkkitehtuuri? Millaisia fyysisiä tiloja teemme korona-ajan jälkeisessä Suomessa? Millaisia kaupunkeja ja taajamia? Miten luoda näistä resursseista kaunista ja toivoa herättävää, viihtyisää elinympäristöä?
Arkkitehtuurilla on – teknisten ja tilallisten tarpeiden tyydyttäjän ohella – kulttuurinen roolinsa. Vaikka emme tarvitse suuria taiteilijoita, tarvitsemme arkkitehteja, joilla on visioita, näkymiä parempaan tulevaisuuteen. Tarvitsemme korjausrakennustaidetta.
Miten olla arkkitehti, jolla on oma tahto ja visio, ja joka on samaan aikaan tilaajan ja käyttäjän palvelija? Nuorena minulle opetettiin, miten arkkitehtuuria voi salakuljettaa vuokra-asuntotuotantoon. Tilallisia ratkaisuja on vaikeampi karsia kuin vaihtaa materiaaleja halvempiin. Rivitaloon voi tuoda jännittävyyttä sillä, että olohuone on pari askelmaa keittiötä alempana. Sittemmin excel-ohjauksella tämäkin ilo on kuihtunut, eikä keittiöitä enää saa piirtää parvekkeen kainaloon avautumaan kahteen suuntaan. Nyt jokaisella kulmalla ja nurkalla on hintalappu, ja viime aikoina on näyttänyt siltä, ettei sitä hintaa ole arkkitehtuurilla itsessään voinut enää kuitata.
Uusi korjausrakentaminen vaatii monitieteellistä osaamista ja myös tilaajalta ja rakennuttajalta halua löytää luovia ratkaisuja. Silti arkkitehtuuria voi tehdä vain arkkitehti, jolla on tilaa tehdä arkkitehtuuria. Helpoiten se onnistuu arkkitehtuurikilpailuilla, joissa tilaajakin tietää alusta lähtien, mistä maksaa. Olisiko vihdoin aika avoimille korjausrakentamiskilpailuille?
Kauniita syysiltoja mahdollisuuksien maailmassa!
Henna Helander
Safan puheenjohtaja