Helsinki on asettanut uusien kerrostalojen hiilijalanjäljelle ylärajan – “Ensimmäinen kaupunki Suomessa ja varmaan Euroopassakin”

Helsinki on asettanut uusille rakennuksille päästörajan, jota niiden hiilijalanjälki ei saa ylittää.

Hilijalanjälkiohjaus koskee toistaiseksi vain asuinkerrostaloja, mutta tarkoituksena on laajentaa sitä myöhemmin myös muuhun rakentamiseen, sanoo Helsingin kaupungin ilmastotiimin projektinjohtaja, arkkitehti Susa Eräranta.

Hiilijalanjälkilaskelma on toimitettava rakennuslupavaiheessa ja päivitettävä rakennuksen valmistuttua.

”Helsinki on ensimmäinen kaupunki Suomessa ja varmaan Euroopassakin, joka hiilijalanjälkiohjauksen on ottanut käyttöön”, Eräranta sanoo.

Ohjaukseen odotetaan kuitenkin tukea lainsäädännöstä, sillä ensi vuoden alussa voimaan astuvassa uudessa rakentamislaissa tullaan asettamaan raja-arvot rakennushankkeiden hiilijalanjäljelle. Ympäristöministeriön kehittämää laskentamenetelmää soveltava Helsinki on tässä eräänlainen testikäyttäjä, Eräranta toteaa.

Maltillinen raja-arvo

Helsinkiin rakennettavien uusien kerrostalojen hiilijalanjäljen tulee olla alle 16 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia neliöltä vuodessa (kg CO2e/m2/a) viidenkymmenen vuoden käyttöajalla laskettuna. Tämä niin sanottu elinkaarinen hiilijalanjälki sisältää rakentamisen päästöt, käytön aikaisen energiankulutuksen sekä purkamisvaiheen päästöt.

Raja-arvo on ollut voimassa viime vuoden kesäkuusta lähtien.

Jos katsotaan Helsinkiin suunniteltujen uusien kerrostalojen päästölaskelmia, niin esimerkiksi Myllypuroon Neulapadontie 7:ään rakennettavan nelikerroksisen puukerrostalon hiilijalanjälki on kaavaselosteen mukaan 10,8 kg CO2e/k-m²/a. Mikäli rakennusta ei toteutettaisi puusta, hiilijalanjälki olisi 11,1 kiloa.

”Raja-arvo on tarkoituksella säädetty alkuun melko löyhäksi, mutta se on suunniteltu niin, että sitä voidaan jatkuvasti kiristää, kun saadaan lisää tietoa. Tällä hetkellä osin myös odotellaan, mihin ministeriön puolelta tulevat raja-arvot asettuvat”, Eräranta sanoo.

Erärannan mukaan rakentajien suhtautuminen päästörajoituksiin on ollut pääosin positiivista.

”Kovin paljon kokemuksia ei ole vielä ehtinyt kertyä, mutta palautteen mukaan tämä on tuonut hiilijalanjälkiohjaukseen selkeyttä. Kun aiemmin kaavoissa on ollut erityyppisiä ohjauskeinoja, niin nyt niitä on vain yksi, ja tavat joilla tavoitteeseen voi päästä, ovat vapaammin valittavissa.”

Epäsuorista päästöistä rakentaminen on se, mihin kaupunki pystyy eniten omilla toimillaan vaikuttamaan.

Rakentamisen päästöt epäsuoria

Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa, että vuoden 1990 päästöistä pitää leikata vähintään kahdeksankymmentä prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Loput kaksikymmentä prosenttia voidaan kompensoida. Hiilinolla eli hiilineutraalius ilman kompensaatiota pitäisi saavuttaa vuoteen 2040 mennessä.

Vuonna 2021 Helsingin päästöt olivat laskeneet 33 prosenttia vuoden 1990 tasosta, vuonna 2022 ne nousivat 12 prosenttia edellisestä vuodesta. Viime vuoden päästölaskelmat valmistuvat vasta kesäkuun lopussa, mutta Eräranta uskoo, että Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisen ”ja muiden toimenpiteiden” myötä ollaan jälleen lasku-uralla.

Kaupungin hiilineutraaliustavoitteet koskevat vain suoria, niin sanottuja scope 1 ja scope 2 -päästöjä, joihin kuuluvat kaupungin alueella syntyvät lämmityksen, liikenteen ja energiantuotannon päästöt.

Rakentaminen, samoin kuin vaikkapa ruoka, lentoliikenne ja kulutustavarat, kuuluvat pääosin scope 3 -luokkaan eli kaupungin alueella tapahtuvasta toiminnasta johtuviin epäsuoriin päästöihin, jotka eivät ole laskelmissa mukana.

Esimerkiksi rakennusmateriaalit tuotetaan yleensä kaupungin ulkopuolella, joten niistä syntyviä päästöjä ei lasketa Helsingin päästöiksi.

Helsinki on kuitenkin asettanut tavoitteekseen myös epäsuorien päästöjen vähentämisen. Se näkyy muun muassa kaupunginhallituksen keväällä hyväksymissä Helsingin ympäristön­suojelun tavoitteet 2040 sekä Hiilineutraali Helsinki -toimenpideohjelmissa.

”Hiilineutraali Helsinki -ohjelmassa on aika paljon rakentamisen toimenpiteitä, koska epäsuorista päästöistä rakentaminen on se, mihin kaupunki pystyy eniten omilla toimillaan vaikuttamaan”, Eräranta sanoo.

Rakentamisen osuus päästöistä lisäksi korostuu, kun lämmityksen ja sähköntuotannon päästöt jatkuvasti pienenevät ja liikennekin muuttuu vähäpäästöisemmäksi.

Kerrostaloja rakennetaan Helsingin Verkkosaaressa keväällä 2024. Kuva: Paavo Foley

Tietoa tarvitaan

Mitään erityisiä määrällisiä tavoitteita rakentamisen päästöjen vähentämiseksi ei ole. Se johtuu siitä, ettei päästöjen kokonaismäärästä ole tietoa, eikä niitä siksi pystytä seuraamaan tai vertaamaan aiempiin vuosiin.

”Tällainen tieto kyllä kiinnostaisi meitä”, Eräranta sanoo.

Helsinki onkin mukana esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttitoimisto Sitowisen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) kehittämässä Kulma-laskennassa, jossa arvioidaan eri kuntien epäsuoria, kulutus­peräisiä päästöjä.

Siinä rakentamisen päästöt on niputettu yhteen energiankulutuksen kanssa, mikä laskelman mukaan on Helsingin ylivoimaisesti suurin päästösektori. Toisena tulevat tavarat ja palvelut, kolmantena ruoka sekä viimeisenä liikkuminen.

Helsinki on lisäksi itse ollut kehittämässä suunnittelu- ja konsulttitoimisto WSP:n kanssa laskentamenetelmää, jossa on suorien päästöjen lisäksi huomioitu myös epäsuorat päästöt ja niiden kehitys tulevaisuudessa. Eräranta on yksi viime vuonna julkaistun Helsingin päästöjen BAU-skenaario vuoteen 2050 -raportin tekijöistä. 

Rakennusmateriaalit on yksi seurattava alue BAU-skenaariossa. BAU tulee sanoista business as usual, eli päästöjen kehitys nykyisillä toimenpiteillä.

Raportin mukaan suurin epäsuorien päästöjen lähde on kategoria ”muut tavarat ja palvelut”, mikä viittaa lähinnä kulutustavaroihin ja -palveluihin. Seuraavaksi tulevat ruoka ja juoma ja sen jälkeen lento- ja laivaliikenne. Niiden jälkeen suunnilleen samoissa lukemissa ovat rakennusmateriaalit, polttoaineiden valmistus sekä tieliikenne.

”Meille oli yllätys, että rakennusmateriaalien osuus epäsuorista päästöistä oli lopulta aika pieni”, Eräranta sanoo.

Materiaalien valmistuksesta syntyvät päästöt ovat kuitenkin vain osa rakentamisen päästöistä. Esimerkiksi rakennustyöt, työmaakuljetukset, rakennusten lämmitys, jätteet tai purkaminen eivät näissä laskelmissa näy.

Seuranta mahdollista

Rakentamisen kokonaispäästöjen selvittäminen olisi mahdollista, mutta ”vaatisi aika isoja tilastoponnisteluja”, sanoo Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen.

”Mutta nyt kun siirrytään uuden rakentamislain mukaiseen raja-arvosääntelyyn ja vähähiilisyysarviointiin, tietoa alkaa kertyä projektikohtaisesti”, Kuittinen sanoo. 

Tosin sekään ei ole täydellistä, sillä hallitus on päättänyt jättää osan rakennuksista sääntelyn ulkopuolelle. Hiilijalanjälkeä ei tarvitse laskea omakoti­taloille, laajennuksille tai alle tuhannen neliön muille kuin asuinkäytössä oleville rakennuksille, kuten varastoille, halleille tai myymälöille.

Viimeistään EU:n uuden energia­tehokkuusdirektiiviin myötä päästötarkastelu on kuitenkin laajennettava kaikkiin rakennuksiin, Kuittinen huomauttaa. Direktiivi hyväksyttiin huhtikuussa, ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö on muokattava sen kanssa yhteensopivaksi kesään 2026 mennessä.

Suomen uusi rakentamislaki, jonka on määrä astua voimaan 1.1.2025, on vain osittain direktiivin mukainen. Viimeistään ensi vuonna, kun EU:lta tulee direktiivin tulkintaa selkeyttävä asetus, rakentamislakia on tarkasteltava uudelleen EU:n lainsäädännön näkökulmasta.

Papukaijamerkki Helsingille

Helsingille Kuittinen haluaa ”antaa papu­kaijamerkin” oma-aloitteisuudesta hiilijalanjälkiohjauksen suhteen.

”Ilmastonmuutoksen hidastamisella on akuutti kiire. Tarvitaan nimenomaan tekijöitä, jotka uskaltavat lähteä viemään asioita eteenpäin, vaikka kaikki ei ole vielä viimeisen päälle selvää. Helsinki on tehnyt niin, ja se on todella hienoa.”

Epäselviin asioihin kuuluu muun muassa hiilijalanjäljen laskutapa. Ympäristöministeriön menetelmä, jota käyttävät Helsingin lisäksi jo monet yksityiset rakennuttajat, valmistui vuonna 2020, mutta se ei ole edelleenkään saanut virallista hyväksyntää.

”Menetelmästä on väännetty kättä eri sidosryhmien lobbauspaineissa jo monta vuotta. Kukaan ei tiedä, kuka kädenväännön voittaa ja millä tavalla arviointimenetelmää viilataan.”

Tämä on johtanut siihen, että kunnat ovat jääneet odottavalle kannalle oman hiilijalanjälkiohjauksensa suhteen. Esimerkiksi Turku ja Tampere ovat aktiivisesti kehittäneet omaa sääntelyään Helsingin rinnalla, mutta sen käyttöönotto on lykkääntynyt, kun lainsäädäntö on vuosia ollut ”ihan kohta tulossa”, Kuittinen harmittelee.

Kohta olemme samassa rivissä Itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ottavat vain kiltisti vastaan mitä EU:sta tulee, koska emme ole saaneet omaa lainsäädäntöä aikaiseksi.

Suomi jäämässä jälkeen

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa rakennusten hiilijalanjälkeä säännellään jo laissa, samoin Hollannissa, Ranskassa ja osissa Belgiaa. Islannissa ja Virossa raja-arvosääntely astuu voimaan ensi vuonna.

”Suomi on jäämässä pahasti jälkeen muista Pohjoismaista ja nyt myös Baltian maista. Se voi olla merkittävä haitta vihreille kiinteistösijoituksille, ja siitäkin syystä raja-arvosääntelyn saamisella olisi kiire”, Kuittinen sanoo.

Ennen siirtymistään Aalto-yliopistoon viime vuonna Kuittinen työskenteli rakennusneuvoksena ympäristö­ministeriössä, missä hän valmisteli muun muassa hiilijalanjälkisääntelyn pohjoismaista harmonisointia.

”Kohta olemme samassa rivissä Itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ottavat vain kiltisti vastaan mitä EU:sta tulee, koska emme ole saaneet omaa lainsäädäntöä aikaiseksi.”

Periaatteessa rakentamisen päästöjä rajoittavat säädökset ovat Suomessakin olleet valmiina jo pitkään ja odottaneet vain täytäntöönpanoa, Kuittinen sanoo.

”Mutta koska se on yhdistetty rakentamislain monivaiheiseen kehitykseen ja korjailuun, niin se jatkuvasti lykkääntyy”, Kuittinen harmittelee.

Yksi uusimmista Petteri Orpon hallituksen rakentamislakiin kaavailemista muutoksista on, ettei hiilijalanjälkilaskelmaa tarvitsekaan toimittaa vielä rakentamislupaa haettaessa, kuten lakiin tällä hetkellä on kirjattu, vaan vasta rakennuksen valmistuttua. Kuittisen olisi toivonut, ettei lakia olisi tältä osin muutettu.

”Ohjausvaikutus olisi parempi, jos laskelma pitäisi toimittaa heti rakentamis­lupaa haettaessa. Nyt rakennusvalvonnan keinot tukea vähähiilisyyden tavoitteisiin pääsemistä jäävät heikommiksi.”

Se millainen vaikutus uudella lailla todellisuudessa on rakentamisen päästöihin, riippuu Kuittisen mukaan nyt siitä, mihin raja-arvot asettuvat sekä millaisia sanktioita niiden ylittämisestä määrätään. 

Energiatehokkuusdirektiivi vaikuttaa lainsäädäntöön Suomesskain

EU:n uudistettu energiatehokkuusdirektiivi kannattaisi nyt jo huomioida Suomen uudessa rakentamislaissa, sanoo pitkäaikainen europarlaamentikko Sirpa Pietikäinen.

Sirpa Pietikäisen mielestä energiatehokkuusdirektiivi olisi kannattanut ottaa huomioon Suomen uudessa rakentamislaissa.

Huhtikuussa hyväksytty EU:n uudistettu energiatehokkuusdirektiivi EPBD tulee vaikuttamaan rakentamisen lainsäädäntöön Suomessakin. Sen sisältö pitää sovittaa kansalliseen lainsäädäntöön reilun kahden vuoden kuluessa.

Direktiivin tavoite on, että EU:n rakennuskanta on päästötöntä vuoteen 2050 mennessä. Julkisomisteisten uusien rakennusten tulee olla nolla­päästöisiä vuodesta 2028 alkaen ja muiden uusien rakennusten vuodesta 2030. Direktiivi edellyttää myös muun muassa aurinkoenergian käyttöönottoa tai ainakin sen mahdollistamista uusissa rakennuksissa.

Pitkäaikaisen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok.) mielestä energia­tehok­kuusdirektiivi olisi ”ehdottomasti” kannattanut ottaa huomioon Suomen uudessa rakentamislaissa nyt, kun sitä parhaillaan muokataan.

”Silloin suunnittelijat, rakennusfirmat, lainoittajat ja muut tietäisivät jo, mitä muutaman vuoden kuluttua on edessä. Se olisi juuri sitä ennakoivaa lainsäädäntöä, mitä meillä tarvittaisiin. Asiahan ei ole mitenkään uusi.”

Pietikäinen osallistui 14.5. Safan, Archinfon, ATL:n ja RTS:n järjestämään eurovaalipaneeliin kestävästä rakentamisesta ja vastasi Arkkitehtiuutisten kysymyksiin seuraavana päivänä puhelimitse.

Uusien rakennusten energiatehokkuuslaskelma pitää direktiivin mukaan toimittaa jo rakennuslupaa haettaessa. Pietikäisestä olisi järkevää, jos myös Suomen uuden rakentamislain mukainen hiilijalanjälkilaskelma toimitettaisiin tässä vaiheessa, ja lopputarkastuksen yhteydessä tehtäisiin vain sen päivitys. Yksi osa hiilijalanjälkilaskelmaa on juuri käytön aikainen energiankulutus.

”Silloin ei tarvitsisi tehdä monia selvityksiä eri aikaan. Jos rakennus ei täytäkään normeja, sitä on hankalampi jälkeenpäin fiksata.”

Ongelmana voi myös olla, ettei pelkkä jälkikäteisvalvonta kannusta pitämään raja-arvoista kiinni, mikäli sakot jäävät alhaisiksi, Pietikäinen pohtii.

Nostaa asuntojen arvoa

Energiatehokkuuden laskentamenetelmä varmistuu ensi vuonna, kun direktiivistä annetaan delegoituja eli täydentäviä säädöksiä. Pohja tulee kuitenkin olemaan sama kuin jo nyt käytössä olevissa energiatehokkuusluokissa, Pietikäinen sanoo. Toinen vaihtoehto on level(s), joka on Euroopan komission yhdessä muun muassa rakennusteollisuuden kanssa kehittämä menetelmä rakennusten resurssitehokkuuden mittaamiseen.

Energiatehokkuusdirektiivi koskee paitsi uusia myös vanhoja rakennuksia, jotka on tulevien remonttien yhteydessä korjattava energiatehokkaiksi.

”Perusteena on, että 80 prosenttia vuonna 2050 pystyssä olevista rakennuksista on jo rakennettu. Eli kun puhutaan energiatehokkuudesta, se tarkoittaa pitkälti vanhan kiinteistökannan remontointia”, Pietikäinen sanoo.

Vanhojen rakennusten energiatehokkuusvaatimukset ovat etukäteen herättäneet huolta korkeiksi kasvavista korjauskustannuksista. Pietikäinen haluaa rauhoitella pelkoja.

”Jos korjaushankeisiin liitetään energiaremontti, lainan saa pienemmillä kuluilla. Lisäksi se nostaa kiinteistöjen ja asuntojen arvoa. Laskelmien mukaan energiaremontti maksaa itsensä takaisin 5–8 vuodessa”, Pietikäinen sanoo. Direktiiviä ei myöskään tarvitse soveltaa kaikkiin rakennuksiin, kuten kirkkoihin, kesämökkeihin, suojeltuihin tai rakennusperintökohteisiin.

EU-tukea remontteihin

Pietikäinen haluaa muistuttaa suomalaisia myös EU:n Renovation Wave -rahastosta. Sen tavoitteena on nopeuttaa Euroopan rakennusten peruskorjaamista energiatehokkaammiksi ja muuttaa samalla rakennusteollisuutta kestävämmäksi.

Rahasto on suunnattu erityisesti julkisille rakennuksille, kuten kouluille, sairaaloille ja hallintorakennuksille, mutta tukea voivat hakea muutkin.

”Suomihan ei ole tätä käyttänyt lainkaan, mutta monet muut EU-maat ovat. Tämä on minun ystävällismielinen niska­tukistukseni suomalaisille: sen sijaan että näemme vain lisäkustannuksia, voisimme itsekin käyttää hyväksi voimavaroja, joita EU:ssa on.”

Suomen hallitukselta ei sen sijaan ole odotettavissa korjausavustuksia tai muuta tukea energiainvestointeihin, antoi ympäristöministeri Kai Mykkänen ymmärtää ympäristöministeriön, Green Building Councilin ja Aalto-yliopiston järjestämässä  vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa 21.5. pitämässään puheenvuorossa.

Jutussa on käytetty lähteinä myös ympäristöministeriön rakennusneuvos Jyrki Kauppisen, hallitussihteeri Mikko Koskisen sekä Euroopan komission energiapääosaston toimintalinjoista vastaavan toimihenkilön Bigitte Jacquemontin esityksiä 21.5. järjestetyssä vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa.

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 3/24.