Tämän vuoden Arkkitehtipäivien ilmeen suunnitellut Ville Tietäväinen on koulutukseltaan arkkitehti, mutta työuransa hän on tehnyt graafikkona, kuvittajana ja sarjakuvataiteilijana.
Kun Ville Tietäväinen osallistui arkkitehtivuosikurssinsa tapaamiseen muutama vuosi sitten, kävi ilmi, että vuonna 1989 opintonsa aloittaneista kurssikavereista alle puolet työskenteli arkkitehtuurin alalla. Opiskeluaikana harjoittelupaikat toimistoissa olivat kiven takana, sillä taustalla vaikutti 1990-luvun lama.
Myöskään Tietäväinen ei ole koskaan työskennellyt arkkitehtina. Sen sijaan hän on palkittu graafinen suunnittelija, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Arkkitehdiksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2000.
”En ole eläissäni tehnyt töitä, johon minulla olisi koulutus”, Tietäväinen kertoo.
Kuvituksia ja sarjakuvia hän teki jo arkkitehtiopintojen aikana. Varsinainen uran taitekohta koitti pian valmistumisen jälkeen.
”Kiinnostus, tilaukset ja kehittymismahdollisuudet tuntuivat kaikki olevan graafisella puolella”, Tietäväinen sanoo.
Hänen mukaansa 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli visuaalisen printtijournalismin kulta-aikaa Suomessa. Lehtikuvitusten tilauksia oli niin paljon, että niistä sai valita. Tietokoneen hankinnan myötä Tietäväinen alkoi laatia myös yksityiskohtaisempia taittosuunnitelmia.
”Innostuin typografiasta ja rupesin ajattelemaan, että myös graafinen suunnittelu on yhtä lailla kuvalla kertomista kuin varsinainen kuvitus.”
Nykyään Tietäväinen tekee graafisen suunnittelun lisäksi paljon kirjasuunnittelua. Omien kirjojen kirjoittamisessa ja kuvittamisessa häntä kiinnostaa se, miten yksi ihminen voi luoda kokonaisen universumin.
”Siinä missä moni arkkitehti pääsee suunnittelemaan, niin harva arkkitehti pääsee sekä suunnittelemaan että viemään työn loppuun asti”, Tietäväinen vertaa.
”Ihailen kaikkia arkkitehteja, jotka saavat kaikista muuttujista huolimatta valmiiksi kompromissittoman oloisia rakennuksia tai alueita.”
Graafinen suunnittelija, sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Ville Tietäväinen kuvattiin työhuoneellaan Helsingissä. Viime vuodet hän on tehnyt visuaalisia kirjoja yhteistyöprojekteina, mutta parhaillaan työn alla on taas kokonaan oma sarjakuvateos. Kuva: Katja Tähjä
ENTÄ onko arkkitehdin koulutuksesta ollut hyötyä graafisen suunnittelun töissä? Tietäväinen näkee asian pikemminkin niin päin, että kiinnostus graafiseen puoleen vaikutti aikanaan arkkitehdin opintoihin.
Moni kuitenkin kuvittelee, että arkkitehdin taustalla olisi vaikutus, Tietäväinen sanoo.
”Oletetaan, että minulla on sisäsyntyinen kiinnostus johonkin perspektiivien oikeellisuuteen, kun kyse on pikemminkin siitä, että haluan kertoa tarinaa kuvallisesti niin, että se on ymmärrettävä. Ekspressiivinen tyylittely tekee kuvista vaikeammin luettavia.”
Tietäväinen tähtää siihen, että asiat kerrotaan mahdollisimman iskevästi. Valittu tyyli ja tekniikka lähtevät ideasta eivätkä estetiikasta, sillä kuvitukset ovat visuaalista viestintää eivätkä ”koristetta tai tunnelmatapettia”.
Arkkitehtina olisin varmaan hyvin kokonaistaideteosvetoinen, Tietäväinen nauraa.
”Suunnitelmissani kaikki ovenkahvasta kokonaisuuteen olisi sankariarkkitehdin kynästä. Tiedän että maailma ei toimi niin, mutta onneksi kuvakerronnallisissa töissä on mahdollista pitää langat käsissä.”
Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa- ja Uusi Viipuri -kirjat, joiden kannet, ulkoasut ja taiton Tietäväinen on suunnitellut. Jälkimmäiseen kirjaan hän teki myös kuvituksen.
ARKKITEHTUURIN suhteen Tietäväinen luonnehtii itseään turistiksi, joka nauttii siitä kun pääsee kokemaan hienoja rakennuksia tai ympäristöjä.
Hän tekee mielellään alaa sivuavia töitä kuten suunnitteli arkkitehti Helena Teräväisen Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa -kirjan (2021) ulkoasun ja väärensi Alvar Aallon suunnitelmia Anna Kortelaisen Uusi Viipuri -kirjaan (2021). Myös tämän vuoden Arkkitehtipäivien tapahtumailme on Tietäväisen käsialaa.
Arkkitehtipäivien ilmeen suunnittelu lähti liikkeelle tapahtuman teemasta, luonnon monimuotoisuudesta kaupunkiympäristössä, Tietäväinen kertoo. Logo varjoineen muodostaa asemapiirrosmaisen kaupunkiympäristön, johon metsänpohja lomittuu.
Töissään Tietäväinen pyrkii ainutlaatuisuuteen. Kaikista omaperäisimmäksi teoksekseen hän nimeää Vain pahaa unta -kirjan (2013), jonka hän kirjoitti ja piirsi yhdessä tyttärensä Runo Tietäväisen kanssa. Kirja kertoo painajaisista, joista tytär kärsi 3–6-vuotiaana.
Tällä hetkellä työn alla on sarjakuva nimeltä Metsän kuningatar, jonka päähenkilöinä seikkailevat Elias Lönnrot ja vienankarjalainen nainen. Sarjakuvan tekemiseen menee noin kaksi kolmasosaa työpäivästä. Loput ajasta kuluu tilaustöiden parissa.
Tietäväinen kuvailee itseään vannoutuneeksi printtigraafikoksi. Verkkosuunnittelusta hän ei ole innostunut, sillä hänestä tuntuu tylsältä panostaa asioihin, jotka häviävät bittiavaruuteen.
”Nykyään lehtiä tehdään kännykkään. Ulkoasullista riemua ei löydy, kun mennään täysin lukulaitteen ehdoilla”, Tietäväinen kritisoi. ”Mitä mahdollisuuksia visuaalisuudella on niin pienessä ympäristössä? Ehkä tulee vielä jokin uusi formaatti, jossa sitä voi käyttää paremmin hyödyksi.”