Freiburg on edelläkävijä ympäristöystävällisessä kaupunkisuunnittelussa
Freiburgin vehreä, pyöräilyyn ja kävelyyn kannustava ja sopivan pienimittakaavainen kaupunkirakenne houkuttelee arkkitehteja ja kaupunkisuunnittelijoita opintomatkalle Etelä-Saksaan.
Teksti: Tarja Nurmi
Matkaoppaiden kustantajana tunnettu Lonely Planet valitsi alkuvuodesta maailman suositeltavimmat matkakohteet. Kärkisijoille pääsivät Taiwanin pääkaupunki Taipei ja Uuden Seelannin Auckland. Kolmanneksi nousi yllättäen melko tuntematon eteläsaksalainen kaupunki Freiburg.
Noin 230 000 asukkaan yliopistokaupunki tunnetaan jälleenrakennetusta keskiaikaisesta keskustastaan. Vaubanin kaupunginosa, entinen ranskalaisten kasarmialue, on tullut tunnetuksi rakennusten uudelleenkäytöstä ja ympäristöystävällisestä uudisrakentamisesta.
Muutamissa Saksan yliopistoissa ja korkeakouluissa innostuttiin jo 1980-luvulla pohtimaan aurinkosähkön ja aurinkokerääjien integroimista rakennuksiin. Suosiota saivat rohkeatkin kokeilut ja sovellukset. Aihepiiristä järjestettiin lukuisia konferensseja, kuten Stuttgartin Intelligente Architektur -tapaamisia.
Vauban oli jo tuolloin esillä kokeilujensa ja uudenlaisen arkkitehtuurinsa vuoksi. Freiburgin kaupunki, vihreä puolue kärjessään, nousi rohkeaksi esikuvaksi myös kansainvälisesti. Se sai maan ensimmäisen vihreää puoluetta edustavan pormestarin. Vaubanista onkin tullut arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden opintomatkojen kohde. Johtotähtenä on käveltävyys ja kaikkein tärkeimpien palveluiden läheisyys.
Katukivien välisiin kapeisiin pikkukanaviin on luotu purojen uomasto, joka tuo vuorilta kaduille raikasta vettä ja viilentää ympäristöä.
Lonely Planet ei ole valinnut Freiburgia vierailun kohteeksi pelkästään soman vanhan keskustan, sodan pommituksilta kuin taianomaisesti säilyneen tuomiokirkon tai seudun kauniin luonnon vuoksi. Valinta on osunut Freiburgiin eritoten sen sympaattisuuden ja edelläkävijyyden johdosta. Toki Freiburgilla on edelleen myös suloinen ja pienipiirteinen vanhakaupunkinsa, joka kärsi pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Historiallinen vanha keskusta onkin mahdollisuuksien mukaan rakennettu entiseen hahmoonsa.
Jännittävä on myös pienten katukivien välisiin kapeisiin pikkukanaviin aikanaan luotu purojen uomasto, jonka purosia kutsutaan nimellä Bächle (Bach tarkoittaa puroa). Se tuo vuorilta kaduille raikasta vettä ja viilentää ympäristöä. Järjestelmä luotiin jo keskiajalla sekä parantamaan paloturvallisuutta että antamaan eläimille juomavettä. Onneksi Bächlejä ei 1970-luvulla hävitetty, vaikka aikomuksia oli.
Freiburgissa on aitoa pyöräilykulttuuria, johon Suomessa on vielä pitkä matka. Kuva: Stadt Freiburg/Stadtplanungsamt
Kaikki tarvittava kävelyetäisyydellä
Freiburgin keskusta on haluttu vapauttaa turhasta autoliikenteestä. Pysäköinti asioimisen vuoksi on sallittua, mutta muuten autot pitää pysäköidä eri puolille kaupunkia rakennettuihin paikoitusrakennuksiin. Kaupungissa on toimiva raitiovaunuverkosto ja runsaasti väyliä polkupyöräilijöille. Jalankulkija on silti aina kuningas, kuten kevyelle liikenteelle perustuvissa kaupunkikeskustoissa asian tulee ollakin. Kevyttä liikennettä suosiva liikkumisjärjestelmä tarkoittaa Freiburgissa sellaista aitoa pyöräilykulttuuria, johon Suomessa vielä matkaa.
Laatulehti Die Zeit teki Lonely Planetin valinnasta innostuneena haastattelun kaupunkisuunnittelusta jo muutaman vuosikymmenen vastanneen arkkitehti Wulf Dasekingin kanssa. Otsikkona oli Freiburg, du Schönheitskönigin (Freiburg, sinä kauneuskuningatar).
Roolinsa kaupunkisuunnittelijana Daseking näkee ennen kaikkea kirurgin kaltaisena, ei suinkaan teurastajan: vanha kaupunki on uudelleen rakennettu hahmoonsa, mutta erityisesti täydentämällä sitä, mitä sodan tuhoilta oli säilynyt. Hän kannattaa ehdottomasti kaupunkiympäristön pienipiirteisyyttä ja ihmisten mittakaavaa.
Kaupunkiin haluaa muuttaa noin tuhat asukasta vuodessa. Dasekingilla on tähän freiburgilainen ratkaisu: tiivistä, vehreätä, sopivan pienimuotoista, keskustan ulkopuolelle sekä kaupunkistruktuuria laajentaen. Hän korostaa ennen kaikkea myymäläverkoston ja peruspalveluiden merkitystä: kaiken tarvittavan tulee olla kävelyetäisyydellä aina lääkäreitä, kouluja ja päiväkoteja myöten. Asiassa ei sinänsä ole mitään uutta – näin ajateltiin jo renessanssin ihannekaupunkien kohdalla.
Myös kaupungin esteettinen ja toiminnallinen miellyttävyys erityisesti jalkaisin kulkevien kannalta tekee auton omistamisen tarpeettomaksi – autoja tuhatta asukasta kohden on kaupungissa saksalaisittain erittäin vähän. Autottomuutta ei vaadita, mutta autot täytyy parkkeerata paikoituslaitoksiin. Tavaroiden ja lastenrattaiden tuominen autolla kotiovelle ei ole kiellettyä, eikä myöskään autolla asiointi.
Saksalaiset ovatkin käytännöllisiä; Freiburgissa on osattu ajatella, kuinka ihmiset ja asiat oikeasti toimivat. Pyöräväyliä ja -teitä kaupungissa ja sen ympäristössä on noin neljäsataa kilometriä. Freiburg kuuluu myös Saksan niin sanottuun aurinkovyöhykkeeseen; mikäpä on pyöräillessä.
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/22.