Korjaus tehtiin vanhaa kunnioittaen ja uudistukset toteutettiin niin, että ne näyttävät kuuluvan alkuperäiseen kokonaisuuteen.
Arkkitehti Ari Sipiselle kuuluu erinomaista. Haastattelun aikaan syyskuun lopulla hän tiesi jo voittaneensa Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon, muttei voinut vielä kertoa kenellekään.
”Moni ihmetteli, miksi hymyilen koko ajan.”
Palkinto myönnettiin lokakuun alussa Jyväskylän yliopiston kirjaston peruskorjaukselle, jossa Sipinen toimi arkkitehti- ja pääsuunnittelijana. Tilasuunnittelusta vastasi arkkitehti Merja Kiviranta BST-Arkkitehdeilta. Vuonna 1974 valmistuneen kirjaston suunnitteli Sipisen isä, professori Arto Sipinen (1936–2017).
Yhteensä neljä vuotta kestänyt peruskorjaus on mieleenpainuvin projekti, jossa Sipinen on ollut mukana.
”Kaikki kiteytyy tähän. Vanhoista kokemuksista, kuten kirjaston viereisen Ateneum-rakennuksen korjauksesta ja lukuisista uudisrakennuksista, on kertynyt uskallusta tehdä isoja ratkaisuja”, Sipinen sanoo.
Arkkitehdiksi Sipinen opiskeli Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Ennen sitä hän oli jo suorittanut rakennusarkkitehdin tutkinnon, mikä antoi vankan teknisen pohjan tuleville opinnoille.
Opiskeluaikaan Sipinen työskenteli isänsä toimistossa ja ahkera työnteko uhkasi viivyttää valmistumista.
”Ensin olin avustajana ja sitten vedin projekteja. Mukana oli mittaviakin kohteita, joihin verrattuna opiskelutyöt tuntuivat helpoilta”, Sipinen kertoo. ”Lopulta otin puoli vuotta vapaata töistä ja puristin kokoon puuttuvat opinnot.”
Oman toimistonsa hän perusti vuonna 2005.
KUN KIRJASTON peruskorjauksen hankesuunnitelma käynnistyi loppuvuodesta 2017, Ari Sipinen istui kirjaston aulassa yhdessä isänsä kanssa. Puheeksi tulivat kirjaston muutokset ja Sipinen teki ehdotuksia isälleen. Tämä oli niistä samaa mieltä.
”Arvostan valtavasti isäni työtä. Isälle oli tärkeää, että sitä mitä hän piirtää ei pilata. Kyllä rakennus on aina vähän niin kuin arkkitehdin lapsi, sen synnyttää ja siitä haluaa kantaa huolta”, Sipinen sanoo.
Kaikki kiteytyy tähän.
Kirjaston peruskorjaus toteutettiin vanhaa kunnioittaen ja uudistukset tehtiin niin, että ne näyttävät kuuluvan alkuperäiseen kokonaisuuteen. Alusta asti oli selvää, että rakennukseen haluttiin enemmän kuin pelkkä peruskorjaus.
”Käyttäjät halusivat ’wow-efektin’ heti kun tullaan ovesta sisälle”, Sipinen muistelee.
Tavoitteessa oli omat haasteensa, sillä kirjasto on osittain suojeltu ja kuuluu myös kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojelujärjestö Docomomon ylläpitämään merkkiteosten luetteloon. Sipisellä oli kuitenkin entuudestaan hyvät suhteet Museovirastoon ja isojakin muutoksia saatiin tehtyä.
Ari Sipinen tiesi lapsesta saakka, että hänestä tulee arkkitehti. Sen lisäksi että kotona puhuttiin arkkitehtuurista, suvussa on periytynyt matemaattinen ja taiteellinen lahjakkuus. Sipisen isoisä Veikko Emil Sipinen esimerkiksi piirsi ikonisen Koskenlaskija-sulatejuuston logon.
”Rakennuksen eteen tehtiin uusi leveä ulkoportaikko, joka kutsuu ohikulkijat sisään. Ulkopuolelta katsottuna se on suurin muutos”, Sipinen sanoo.
Sisällä valtava kattoikkuna uusittiin lähes kokonaan. Uusien teräsristikoiden sovittaminen oli haastava urakka, mutta lopputulos on vaikuttava. Päivänvalo laskeutuu kauniisti aina alimpaan pohjakerrokseen saakka suurten välipohja-aukkojen ansiosta.
Entiset pohjakerrosten kirjavarastot otettiin opiskelijoiden käyttöön ja julkisivuun avattiin suuret ikkunat kampusalueen suuntaan. Nyt valoisat tilat ovat jatkuvasti täynnä opiskelijoita.
Tärkeintä Sipiselle onkin se, että käyttäjiä kuunnellaan ja lopputulokseen ollaan tyytyväisiä.
”Se motivoi valtavasti, että jälkeenpäin tullaan sanomaan, että rakennuksesta tuli hieno ja siellä tykätään olla. Se on kaikkein mukavinta.”
VAIKKA välillä pitää kiirettä, Sipinen nauttii arkkitehdin arjesta. Puhelinta hän ei laita kiinni koskaan.
”Käyttäjiä ja tilaajia ajatellen on tärkeää, että pääsuunnittelija on aina tavoitettavissa ja häneltä saa heti vastauksia kysymyksiin”, Sipinen sanoo.
”Pidän työni vaihtelevuudesta, joten se ei ole käynyt raskaaksi. Hektisen yhdessä tekemisen vastapainona työhön sisältyy myös rauhallista suunnittelua omissa oloissa.”
Hyvän ja toimivan suunnitteluryhmän tärkeyttä työlle ei voi väheksyä. Rakentajien ammattitaitoa Sipinen ihailee myös kovasti.
”Muistan isäni kertoman tarinan Alvar Aallosta, jolle hän aikanaan työskenteli. Harjannostajaisissa Aalto meni aina rakentajien pöytään Chianti-pullon kanssa. Parasta onkin mennä juttelemaan tekijöiden kanssa, katsoa ja oppia heiltä työmaalla.”
Vapaa-ajallaankin Sipinen touhuaa rakennusten parissa. Urheilemisen ja kalastamisen ohella hän rentoutuu parhaiten rakentamalla ja remontoimalla. Kaikenlaista on tullut tehtyä: arkkulaitureita, mökkejä ja saunoja.
”Tällä hetkellä piirrän lapsilleni saunarakennusta ja vierasmajaa Turun saaristoon. He ottavat kaiken hyödyn irti isästään, minä suunnittelen, rakennan heidän kanssaan ja haen luvat”, Sipinen nauraa.
Näiden lisäksi Sipinen jatkaa töitään Jyväskylässä. Seuraavana korjausvuorossa ovat Ylistönrinteen rakennukset, joista osan hän aikoinaan piirsi itse, osan yhdessä isänsä kanssa.