Toimiston osakas Riikka Kuittinen korostaa esikuvien merkitystä ja toivoo, että arkkitehtuurin all male -paneelit jäisivät jo historiaan.
Arkkitehti Riikka Kuittisella on takanaan poikkeuksellinen työviikko. Luo arkkitehdit -toimisto, jonka osakas Kuittinen on, suunnittelee Kiihtelysvaaran tuhopoltetun 1700-luvun kirkon tilalle uuden rakennuksen. Haastattelua edeltävällä viikolla syyskuun alussa muurattiin kirkon peruskivi.
”Vastaavia yleisötilaisuuksia järjestetään nykyään tosi harvoin”, projektissa pääsuunnittelijana toimiva Kuittinen kertoo.
Hanke on Kuittiselle erityinen myös siksi, että hän on itse kotoisin Joensuun suunnalta, Enosta. Nykyään Kuittinen asuu Oulussa, missä hän opiskeli arkkitehdiksi. Sitä ennen hän oli opiskellut alaa vuoden Itävallassa.
Arkkitehtuurin opiskelu Wienin yliopistossa oli hyvin erilaista kuin Suomessa, sanoo Kuittinen.
”Kaikki hakijat otettiin sisään, mutta jos kursseja ei päässyt läpi, karsiutui ulos joukosta.”
Palattuaan Suomeen vuonna 2000 Kuittinen aloitti opinnot Oulussa. Opintojen ohella hän työskenteli Archeuksella, missä hän jatkoi myös valmistuttuaan vuonna 2007. Toimisto tunnetaan nykyään nimellä Pave arkkitehdit.
”Pidin työstä tosi paljon. Sain kivoja suunnittelutehtäviä heti alkuun ja toimin valmistuttuani projektiarkkitehtina”, Kuittinen muistelee.
Myöhemmin Kuittinen jatkoi suunnittelua omalla toiminimellä, minkä lisäksi hän opetti Oulun yliopistolla rakennussuunnittelua ja kirjoitti aktiivisesti asuntoarkkitehtuurista muun muassa Helsingin Sanomiin.
TEKNIIKAN akateemisten tuoreen työmarkkinatutkimuksen mukaan yli kuusikymmentä prosenttia Suomessa työskentelevistä arkkitehdeista on naisia. Naisten perustamia toimistoja on kuitenkin vain vähän.
Kuittisen yhdessä Virve Väisäsen ja Miia Mäkisen kanssa vuonna 2014 perustama Luo arkkitehdit on niistä yksi. Naiset ystävystyivät yliopistolla, missä he olivat samaan aikaan opetustehtävissä. Toimiston osakkaana on nykyään lisäksi Mikko Kämäräinen.
”On tosi tärkeää löytää hyvät tyypit, joiden kanssa toimiston voi perustaa”, Kuittinen sanoo.
”Ajattelen, että vaikka yksittäinen ihminen olisi kuinka taitava, innokas ja lujatahtoinen tahansa, niin ammatissa kehittymiseen ja eteenpäin pääsemiseen tarvitaan aina muita ihmisiä. Niin vertaisia kuin meritoituneempiakin.”
Kuittinen korostaa esimerkkien tärkeyttä ja toivoo, että esikuvia ja ammatillisia mahdollisuuksia tarjottaisiin ammattikunnalle monipuolisesti. Esimerkiksi arkkitehtuurikilpailujen järjestäjät käyttävät suurta valtaa päättäessään, keitä kutsutaan osallistujiksi ja tuomareiksi.
”Siihen aikaan kun itse opiskelin, toimistojen vetäjät, joita luennoille kutsuttiin puhumaan, olivat aina miehiä. Siihen luultavasti vaikutti, että professorit itsekin olivat miehiä.”
Kuittisen mielestä yliopistojen tulisi tietoisesti pyrkiä siihen, että noin puolet vierailijaluennoitsijoista olisi naisia.
”Toivoisin, että all male ja all Helsinki -paneeleista pyrittäisiin ainakin Safan ja yliopistojen toiminnassa pääsemään eteenpäin”, Kuittinen sanoo. ”Ehkä näin onkin jo tapahtunut tai tapahtumassa.”
2000-luvun alussa toimistojen vetäjät, joita luennoille kutsuttiin puhumaan, olivat aina miehiä.
LUO arkkitehdeilla on 15 työntekijää, joista lähes kaikki ovat Oulussa, mutta toimistolla on työntekijät myös Helsingissä ja Kokkolassa. Taloudellisen tilanteen takia osa työntekijöistä on tällä hetkellä lomautettuna.
”Suhdanteen vaikutukset näkyvät varmasti kaikissa toimistoissa, jotka tekevät asuntosuunnittelua”, Kuittinen sanoo.
”Eihän se ole mukavaa, sillä meillä on täällä tosi hyvä porukka ja haluaisin pystyä työllistämään kaikki. Mutta ehkä tilanne täytyy nähdä myös mahdollisuutena: moneen vuoteen meillä ei ole ollut aikaa tehdä yleisiä kisoja kuten nyt.”
Toimiston suunnittelufilosofiaan kuuluu, että paikka jätetään paremmaksi kuin mitä se lähtökohtaisesti oli.
”Kontrastin sijaan pyrimme ratkaisuihin, jotka täydentävät ja eheyttävät paikkaa niin, että uudella rakennuksella on kuitenkin oma luonne”, Kuittinen kuvailee.
Kestävän rakentamisen näkökulmia pyritään tuomaan toimiston hankkeisiin aina mahdollisuuksien mukaan. Kuittinen nostaa esimerkiksi Kiihtelysvaaran kirkon, jonka suunnittelussa tavoitteena on saada uusi rakennus kestämään yhtä kauan kuin 1700-luvulla rakennettu edeltäjänsäkin.
”Meidän on alana väistämätöntä pohtia pitkäaikaista kestävyyttä. Tosi monet kysymykset kulminoituvat lopulta siihen, että rakennusten pitäisi olla kestäviä ja korjattavia.”