Nykyinen rakennuskantamme mahdollistaa rakennusosien uudelleenkäytön, mutta sen potentiaalia ei ole hyödynnetty. Havu Järvelän diplomityö tarkastelee, miten kiertotalous voitaisiin tuoda osaksi purkamista.
Arkkitehti Havu Järvelä tutki Aalto-yliopiston arkkitehtuurin diplomityössään, kuinka kierrätettyjä rakennusosia voidaan hyödyntää uudisrakentamisessa.
”Diplomityön idea sai alkunsa siitä, että Suomessa puramme noin 690 000 kerrosneliömetriä rakennuksia vuodessa, eikä purettuja rakennusosia uudelleenkäytetä tai hyödynnetä millään tavalla. Rakennetun ympäristön alalla kierrättäminen ei vielä ole todellisuutta, vaikka kaikilla muilla elämän osa-alueilla se on tavoiteltavaa.
Työssäni tutkin, miten purettavan rakennuskannan resursseja voidaan hyödyntää osana asuinkerrostalorakentamista. Diplomityön aluksi pyrin kartoittamaan, mitä me puramme, miksi me puramme ja millaista purettu materiaali on.
Työ rajautui nopeasti 1950–1990-lukujen betonirunkoisiin toimistoliiketila- ja asuinrakennuksiin, koska ne on tehty standardoiduista BES- ja Runko-BES-järjestelmän osista. Tällaisia rakennuksia on paljon rakennuskannassa, ja jos niiden osille keksittäisiin uudelleenkäyttökohde, ne saataisiin kierrätettyä yksittäisellä metodilla.
Kierrätetyn kerrostalon runkorakenne. Kuva: Havu Järvelä
Lähtöoletukseni oli, että tahtoa rakennusosien uudelleenkäytölle löytyisi, mutta vanhat osat eivät olisi uudelleenkäytettävissä. Yllätyin, kun kävi ilmi, että tilanne on täysin päinvastainen: Osat löytyvät valmiina ja vaikuttavat olevan oikein hyvässä kunnossa, mutta sosiaalinen rakenne rakentamisen ympärillä on vaikeuttanut osien uudelleenkäyttöä.
Esimerkiksi rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittamiseen vaadittavat menettelyt ovat toimineet esteenä käytettyjen rakennusosien hyödyntämisessä. Käytännöt ovat tapauskohtaisia ja epäselviä, mutta onneksi EU:n rakennustuoteasetusta uudistetaan parhaillaan.
Kiertotalouden ratkaisuja saatetaan helposti pitää uusina innovaatioina. Tosiasiassa rakennuskannassamme on jo seitsemän- tai viisikymmentä vuotta sitten modulaarisesti rakennettuja runkorakennelmia, joissa on valmiina potentiaali, jota uudisrakentamisessa yritetään luoda. Voisimme hyödyntää aiempien suunnittelijoiden työtä sen sijaan, että siirrämme vastuuta ympäristöystävällisestä osien uudelleenkäytöstä seuraavalle sukupolvelle.
Esimerkiksi Tanskassa ja Sveitsissä on toimistoja, jotka ovat tehneet isojakin projekteja täysin kierrätetyistä rakennusosista. Työssäni avaan prosessia, joka mahdollistaisi tällaisten kohteiden suunnittelun Suomessa.
Diplomityöhön kuuluu myös konkreettinen suunnittelutyö, jossa yritin itse noudattaa omia löydöksiäni. ”Kierrätetty kerrostalo” sijoittuu Helsingin Kruunuvuoren rantaan öljysäiliö 468:n viereiselle tontille. Se on uusiokäyttöön suunniteltu kuusikerroksinen asuinkerrostalo, joka pyrkii osoittamaan, millaisia asuntoja voidaan rakentaa uudelleenkäytetyistä 1960-luvun toimistokerrostalon osista.
Näkymä loftista. Kuva: Havu Järvelä
Suurin haaste suunnittelussa liittyi estetiikkaan. Kun pohdin, kuinka esimerkiksi betonipilarirunkoa voidaan käyttää uudelleen, haasteeksi koituivat valtavirrassa olevat estetiikan muodot, missä kaikki koteloidaan piiloon valkoisten seinien taakse. Tällöin yksittäisiä kantavia rakenteita ei päästä korjaamaan ilman että kaikki muukin revitään irti, mikä ei ole tarkoituksenmukaista tällaisessa suunnittelussa.
Rakennusosien uudelleenkäyttöä ei käsitelty yliopisto-opetuksessa.
Työ syntyi onnellisten tähtien alla siinä mielessä, että Rakennustietosäätiön stipendi mahdollisti sen työstämisen kokonaisvaltaisesti. Lisäksi sain tosi paljon tukea, apua ja hyviä kommentteja kaikilta alan ammattilaisilta, joihin olin yhteydessä. Oli iloinen yllätys, että moni on kokenut työn hyvänä avauksena, josta voitaisiin jatkaa pidemmällekin.
Diplomityö opetti paljon uutta, sillä rakennusosien uudelleenkäyttöä ei käsitelty yliopisto-opetuksessa. Jatkossa pyrin soveltamaan ja kehittämään oppimaani kaikessa mitä teen.
Kestävässä rakentamisessa tarvitaan suunta, jota kohti mennään, sen sijaan että olisi vain suunta, josta pyritään poispäin. Suunnittelijoilla tulee olla erilaisia konkreettisia vaihtoehtoja ja valinnanvapautta, kun mietitään millä keinoilla hiilineutraaliin rakentamiseen tähdätään.”
Havu Järvelä on Keltainen toimisto -arkkitehtitoimiston osakas, minkä lisäksi hän työskentelee HELST Arkkitehdeilla ja tuntiopettajana Aalto-yliopistossa.