Finlandia-palkittu Tammelan stadion on Suomen oloissa aivan uudenlainen urbaani kokonaisuus. Sen suunnitteluun tarvittiin kymmenen vuotta ja viisikymmentä arkkitehtia.
Arkkitehti Samuli Miettinen esittelee innoissaan Tammelan stadionin pienoismallia JKMM Arkkitehtien toimistolla Helsingissä. Kymmenvuotinen, poikkeuksellisen monimutkainen hanke saatiin päätökseen viime keväänä ja on sen jälkeen saanut paljon kiitosta niin arkkitehtuuristaan kuin toimivuudestaan jalkapalloareenana.
Haastattelua edeltävällä viikolla Miettinen sai kuulla stadionin voittaneen Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon, joten pääsuunnittelija työryhmineen saa syystäkin olla ylpeä aikaansaannoksestaan.
Palkittu hanke ei syntynyt helposti. Kahdeksan tuhannen katsojan jalkapallostadionin lisäksi kokonaisuus käsittää asuinkerrostalot kahdelle eri urakoitsijalle sekä liikekeskuksen pysäköintihalleineen. Osat toteutettiin vieläpä eri urakkamuodoilla, joten suunnitelmien yhteensovittamisessa riitti haastetta.
Miettinen laskee, että pelkästään arkkitehtisuunnittelua teki kymmenen vuoden aikana viisikymmentä ihmistä, ja kapuloita jouduttiin käytännön syistä vaihtamaan useaan otteeseen. Esisuunnitteluvaiheessa projektiarkkitehtina oli Kristian Forsberg, kehitysvaiheessa Harri Koski ja työmaavaiheessa Alli Bur. Miettisen omana roolina oli pitää kokonaisuus kasassa sekä ”toimia kaikkien maalitauluna”.
Tammelan stadionin pääsuunnittelija Samuli Miettinen. Kuva: Marjaana Malkamäki
Stadionin suunnittelutyön JKMM sai voitettuaan Tampereen kaupungin vuonna 2014 järjestämän kutsukilpailun. Safa ei ollut mukana sen järjestämisessä, mutta arvostelukriteerit olivat pitkälti samat kuin Safa-kilpailuissa. Miettinen jakaa auliisti kiitosta Tampereen kaupungille ja sen eri organisaatioille sitoutumisesta kunnianhimoiseen projektiin.
”He olivat rohkeita, kun valitsivat toteutettavaksi ehdotuksen, jossa oli isoja haasteita, ja pitivät koko ajan kirkkaana mielessä, mitä kohti mennään. Projektissa oli monia vaiheita, ja oli myös yrityksiä hajottaa sen keskeisiä ideoita, mutta koska kaupunki seisoi niiden takana, ne saatiin säilymään”, hän kertoo.
Matkan varrella on väistämättä jouduttu tekemään myös monia kompromisseja, varsinkin kohonneiden kustannusten takia. Tämä näkyy erityisesti pintamateriaalien ja yksityiskohtien karkeutena. Keskeisistä ideoista ei silti ole tarvinnut luopua. Miettinen on tyytyväinen esimerkiksi siihen, että satametriset päätykatokset toteutettiin riippurakenteina, vaikka helpompaa olisi ollut kannattaa ne alhaalta päin ja ”tehdä muotoa muodon vuoksi”.
Tammelan stadion täyttää yhden kokonaisen kaupunkikorttelin. Jalkapalloareenan lisäksi kokonaisuus sisältää asuntoja ja liikekeskuksen. Kuva: Tuomas Uusheimo
Miettinen katsoo stadionin osoittavan, että Suomessa pystytään julkisessa rakentamisessa toteuttamaan jännittäviäkin ratkaisuja, jotka tukevat uudenlaisen kaupungin syntymistä. Suunnittelijoiden tavoitteena oli antaa stadionille sellainen kaupunkikuvallinen hahmo, joka on yhtä aikaa sopeutuva ja erityinen. Miettinen puhuu Louis Kahnin ajatuksiin viitaten ”ihmisen kokoisesta monumentaalisuudesta”, johon ei ole mitään lisättävää eikä siitä mitään poistettavaa.
”Halusimme, että stadionista tulee miljöön tunnistettava osa, johon ihmiset pystyvät samaistumaan ja ottamaan sen sydämeensä. Se antaa mahdollisuuden toiminnoille, toimivuudelle, ruokkii kaupunkia palveluina ja elää kaupungin rytmissä”, hän kuvailee.
Jalkapallostadionin suunnittelu Tampereelle oli Miettiselle myös henkilökohtaisesti läheinen työ, sillä hän on asunut kaupungissa ensin varhaislapsuudessaan ja myöhemmin opiskellessaan Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, samalla vuosikurssilla kuin JKMM:n kaksi muuta perustajaosakasta Asmo Jaaksi ja Juha Mäki-Jyllilä. Nelikon neljäs osapuoli Teemu Kurkela on puolestaan Otaniemen kasvatteja. Miettinen on lisäksi kannattanut pikkupojasta saakka stadionilla kotiottelunsa pelaavaa jalkapallojoukkue Ilvestä.
Miettinen lisää, että aivan kivenheiton päässä stadionista on kaksi hänelle erityisen tärkeää julkista rakennusta, Timo Penttilän ja Kari Virran suunnittelema Sampola (1962), jossa toimii nykyään työväenopisto, kirjasto ja lukio, sekä Raili ja Reima Pietilän Kalevan kirkko (1966). Nyt rakennukset muodostavat eräänlaisen kolmion Liisanpuiston ympärille.
”Sekin on aika tärkeä asia, että saa olla tuollaisen kolmion yhtenä kärkenä”, Miettinen toteaa.
Arkkitehdit Samuli Miettinen, Harri Koski, Alli Bur ja Kristian Forsberg ovat kaikki olleet keskeisissä rooleissa suunnittelemassa stadionia. Kuva: Marjaana Malkamäki
Tammelan stadion on toinen JKMM:n suunnittelema rakennus, joka on palkittu Arkkitehtuurin Finlandialla – ensimmäinen voitto tuli Kirkkonummen pääkirjasto Fyyristä kolme vuotta sitten. Ehdokkuuksia toimiston nimissä on jo yhdeksän, selvästi enemmän kuin millään muulla arkkitehtitoimistolla. Monta hienoa rakennusta on siten jäänyt palkitsematta, mutta Miettinen ei myönnä harmittelevansa enää niiden takia.
”Silloin on haluttu nostaa esiin muita asioita kuin mitä suunnittelemme rakennukset ovat edustaneet. Se onkin ollut kuvaavaa tälle palkinnolle, että sen avulla on nostettu rakennusten kautta esiin ilmiöitä eikä ehkä niinkään itse rakennustaidetta. Mutta se on hyväksyttävä osana valittua periaatetta, jossa yksi diktaattori muodostaa perusteet palkinnolle”, hän pohtii.
Mikä sitten on vuodesta toiseen jatkuvan menestyksen salaisuus? Miettinen sanoo kaiken lähtevän intohimosta ja pitkämielisyydestä, jota toimiston perustajaosakkaat ovat oppineet yhteisistä opiskeluvuosista lähtien.
”Arkkitehtikoulussa opimme kaksi asiaa: meitä opetettiin kilpailemaan, mutta samalla opimme itse jakamaan ajatuksia ja suunnitelmia. Emme olleet mustasukkaisia niiden suhteen, vaan pyrimme tukemaan toisiamme. Nämä kaksi asiaa ovat edelleen läsnä työssämme”, hän selittää.
”Olemme myös pystyneet kompensoimaan toistemme heikkouksia ja pyrkineet hallitsemaan yritystä siten, että se tukee perustavoitteitamme. Lisäksi meillä on töissä erittäin osaavia tyyppejä. Työyhteisön hyvinvointi onkin meille yhtä tärkeää kuin korkeatasoinen arkkitehtuuri.”
Osaavien ja kunnianhimoisten suunnittelijoiden lisäksi laadukas arkkitehtuuri edellyttää tilaajia, jotka näkevät arkkitehtisuunnittelun ja sen merkityksen yhteisölle tärkeinä.
”Kun nämä intressit kohtaavat, syntyy korkeatasoisimpia lopputuloksia, se on ihan selvä juttu. Samalla kun palvelemme asiakkaitamme, pyrimme ajattelemaan joka kohteeseen sellaisen tulokulman, joka tuo lisäarvoa myös hankkeen käyttäjille”, hän toteaa.
Lähes sata henkeä työllistävää toimistoa ei voi kuitenkaan pyörittää pelkästään ihanteiden varassa, vaan sen tulee olla myös liiketaloudellisesti kannattavaa.
”On myönnettävä, että joudumme tekemään paljon kompromisseja. Välillä tuntuu, että olemme osa ongelmaa, mutta parhaimmillaan voidaan myöntää, että olemme myös pystyneet ratkaisemaan joitain asioita.”
”Päädyin lopulta siihen, että stadion on ulkoa valkoinen mutta sisältä betoninharmaa, koska se antoi mahdollisuuden mennä kaikkein halvimmalla tavalla eteenpäin ja silti saavuttaa yhdenmukainen atmosfääri sinne sisälle”, Tammelan stadionin pääsuunnittelija Samuli Miettinen kuvaa materiaali- ja värivalintoja. Kuva: Hannu Rytky
Arkkitehtuurin Finlandia on Miettiselle tärkeä senkin vuoksi, että hän oli Safan hallituksessa viitisentoista vuotta sitten, kun palkintoa ensimmäisen kerran alettiin ideoida. Hän sanoo kokeneensa nimen silloin hieman vanhahtavaksi, mutta on sittemmin huomannut sen antavan palkinnolle kaivattua painoarvoa.
Finlandia-palkinnon arvon Miettinen näkee erityisesti siinä, miten se on onnistunut herättämään julkista keskustelua arkkitehtuurin merkityksestä.
”Rakentamisessa puhutaan helposti vain teknisistä ja taloudellisista asioista. Meille JKMM:ssä arkkitehtuurin lähtöaines on kuitenkin mielikuvitus, ja sen lopullinen tulos ovat sen aikaansaamat merkitykset. Arkkitehtuuri on aineeseen sidottua merkitystä, ja sen yhteiskuntaan tuottamat hyödyt ovat mittaamattomia”, Miettinen pohtii.
Hän onkin harmissaan arkkitehtuuria koskevan julkisen keskustelun tasosta.
”Tällä hetkellä keskustellaan hyvin intohimoisesti siitä, miltä rakennukset näyttävät, mutta se on aika pinnallista keskustelua. Arkkitehtien pitäisi nostaa aktiivisemmin esiin arkkitehtuurin merkitystä yhteiskunnassa ja puolustaa myös rakennustaiteen arvoja. Se loistaa tällä hetkellä poissaolollaan.”
Antti Kuronen. Kuva: Yle
Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon valitsi tänä vuonna Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen. Hän on tullut tutuksi Ukrainasta ja muilta sota- ja konfliktialueilta tekemistään reportaaseista.
Syyskuun lopussa Israelin ja äärijärjestö Hizbollah’n välinen konflikti vei Kurosen Libanoniin, josta käsin hän vastasi puhelimitse kysymyksiin Finlandia-palkinnosta.
Maailmaa laajasti kiertäneelle Kuroselle arkkitehtuuri näyttäytyy usein valtarakenteiden ja hierarkioiden ilmentäjänä. Köyhillä alueilla liikkuessaan Kuronen on kiinnittänyt huomiota siihen, että pikkukylien ainoa kunnollinen rakennus on usein kirkko, moskeija tai muu uskonnollinen rakennus, sen sijaan että olisi rakennettu esimerkiksi kouluja ja sairaaloita.
Siksi Kurosta ilahdutti ehdokkaissa se, että mukana oli eri puolille Suomea toteutettuja laadukkaita julkisia rakennuksia. Hän yllättyi myös siitä, miten monipuolista moderni puurakentaminen on tänä päivinä.
Kuronen sanoo pitäneensä kaikista ehdokaskohteista, joten voittajan valitseminen oli aidosti vaikea tehtävä. Lopulta hän päätyi Tammelan stadioniin, koska piti sen ideaa kaikkein innovatiivisimpana.
”Stadion rakennettu keskelle kaupunkia siten, ettei sitä huomaa ulkopuolelle. Tullessani sinne en ensin huomannut, missä se stadion edes on. Mutta kun menin sisään, viheriö avautui yhtäkkiä edessäni. Usein stadionit ovat monumentteja, jotka haluavat näkyä kaikkialle, mutta Tammelan stadion on sellainen oma maailmansa piilossa muulta kaupungilta. Minusta oli tosi kiva idea, että näinkin voi tehdä”, Kuronen perustelee valintaansa.