Toukokuisten Arkkitehtipäivien puheenvuorot käsittelivät ilmastonmuutosta, arkkitehtuurin ja luonnon monimuotoisuuden suhdetta ja kaupunkisuunnittelua.
Arkkitehtipäivien Arkkitehdin kädenjälki -teemaisessa seminaarissa Backaksen kartanon Puimalassa kuultiin puheenvuoroja muun muassa ilmastonmuutoksesta ja arkkitehdin roolista, luonnon monimuotoisuuden huomioivasta suunnittelusta ja kaupunkiluonnosta.
Greenpeace Nordicin ohjelmajohtaja Sini Harkki muistutti, että jos tarvittavia poliittisia päätöksiä ei tehdä tällä vuosikymmenellä, ilmastonmuutoksen etenemistä ei voi enää pysäyttää.
”Pitäisi olla itsestäänselvää, että kaiken rakentamisen ja yhdyskuntakehityksen tulisi tukea fossiilienergiasta luopumista.”
Harkin esittelemien tilastojen mukaan tätä menoa esimerkiksi materiaalien kysyntä tuplaantuu vuoteen 2060 mennessä. Suurin osa kasvusta tulee ei-metallisista mineraaleista, joita käytetään paljon juuri rakentamiseen.
”Meillä on nyt erittäin mahtava yhteiskuntarakenne – joka on ohjelmoitu tuottamaan meille 3-4 asteen ilmaston lämpeneminen”, Harkki sanoi.
Investoinnit uusiutuvaan energiaan pitäisi kolminkertaistaa nykytasosta. Viime vuosina ne ovatkin lisääntyneet niin vauhdilla, että tämä on mahdollista saavuttaa, Harkki rohkaisi.
Lopulta kyse ei kuitenkaan ole teknisistä ratkaisuista vaan psykologiasta.
”Niin kauan kuin ajattelemme, että muut eivät ole valmiita isoon muutokseen, emme itsekään tee sellaista. Miten ihmiskunta löytäisi itsestään erilaisen vaihteen”, Harkki pohti.
Arkkitehdeilla tulisi olla visio elämästä, joka tukee uudenlaista suhdetta luontoon, Harkki sanoi. Arkkitehdit näyttävät mallia siitä, mikä on hyvää elämää ja millaista elämäntyyliä pidetään haluttuna ja toivottuna.
Maiju Suomi, Elina Koivisto, Kati Vierikko ja Laura Muukka keskustelemassa Luonto ja kaupunkiympäristö -aiheisessa paneelissa.
”Uuden rakentaminen ja luonnon vaaliminen ovat ristiriitaisia tavoitteita”, sanoi Suomen ympäristökeskus Syken kaupunkiluonto-ryhmän päällikkönä toimiva biologi Kati Vierikko puheenvuorossaan.
Kaupunkiympäristöillä on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat esimerkiksi tarjota elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Mikrometsien ja joutomaiden säilyttäminen osana urbaaneja ympäristöjä olisikin tärkeää. Vierikko nosti esiin myös maaperän merkityksen hiilinieluna.
”Jos maaperää muokataan, se romahduttaa nielun ja hiilivarastot. EU:n uudessa maaperästrategiassa halutaan turvata terve maaperä, joka on uhanalaistunut Euroopassa.”
Arkkitehti ja tutkija Hossam Hewidy johdatteli Ihmiset ja kaupunkiympäristö / People and the City Environment -teemaiseen keskusteluun.
Arkkitehti Hossam Hewidy käsitteli kriittisesti Helsingin Puhoksen alueen ja Kontulan ostarin uudistamissuunnitelmia. Hewidyn mukaan Helsingin kaupunki ei huomioi siirtolaisyhteisöjä kaupunkisuunnittelussa, paitsi yrittäessään estää alueiden eriytymistä, huonolla menestyksellä.
”Kontula ja Puhos ovat heränneet uuteen kukoistukseen paikallisten maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen otettua ne haltuunsa”, sanoi Kontulan kilpailuun osallistunut Mikki Ristola AOR-arkkitehtitoimistosta. ”Jos alueita halutaan purkaa, menetetään rakennusten lisäksi paikan merkitys niille, jotka sitä tänä päivänä käyttävät.”
Kilpailujen kohteena olevien alueiden purkamiseen ohjaavat usein suuret kerrosalatavoitteet, joita on hankala täyttää ilman olemassa olevien rakennusten purkamista.
”Miksi kerrosalaa on aina vähän liikaa, niin että suunnittelijasta tuntuu pahalta?” Ristola kysyi ja sai kuulijoilta spontaanit aplodit.
Miksi kerrosalaa on aina vähän liikaa, niin että suunnittelijasta tuntuu pahalta?
Keynote-puhuja arkkitehti Frédéric Chartier puhui already there -ajattelusta.
Keynote-puhujat, ranskalainen arkkitehti Frédéric Chartier ja saksalainen Almut Grüntuch-Ernst, esittelivät puheenvuoroissaan toimistojensa suunnittelemia kohteita. Molemmat pyrkivät luonnon monimuotoisuuden huomioivaan suunnitteluun.
Chartier puhui already there -ajattelusta eli sen huomioimisesta, mitä paikassa jo on ennen kuin sinne tuodaan arkkitehtuuria, kuten kasvillisuus ja eläimet.
”Maiseman käyttö suunnittelussa on hyvin yksinkertaista, kuka tahansa arkkitehti voi hyödyntää sitä. Jättää vain pihalle kasvamaan mitä siellä sitten onkin.”
Arkkitehtuuri on uusi maantiede, koska nykyään rakennukset peittävät maan, Chartier totesi.
”Arkkitehtuuri on osa kaupungin ekosysteemiä”, sanoi puolestaan Grüntuch-Ernst. ”Nekin rakennukset, jotka eivät ole varsinaista suojeltavaa rakennusperintöä, ovat rakennuksia ja perintöä. Emme voi loputtomiin purkaa vanhoja rakennuksia vain koska emme pidä niistä, ja rakentaa uusia tilalle.”
Oulun kaavoitusjohtaja Kari Nykänen, Lahden kaupunginarkkitehti Johanna Palomäki, Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen, korjausrakentamisen tenure track -professori Satu Huuhka, Tampereen yliopiston rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tutkimusyksikön vetäjä Olli-Paavo Koponen ja päällikkö Kalle Kähkönen.
Arkkitehtipäivillä palkittuja yhdistää reagointi ilmastonmuutokseen ja luontokatoon.
Toukokuussa Vantaalla järjestettyjen Arkkitehtipäivien teemana oli arkkitehtuurin suhde luontoon. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäiseminen näkyy myös kaikkien Arkkitehtipäivillä palkittujen työssä tavalla tai toisella.
Legendaarisen yhdyskuntasuunnittelijan Otto-Iivari Meurmanin mukaan nimetty palkinto myönnettiin Oulun kaavoitusjohtajalle, TkT Kari Nykäselle.
Safan puheenjohtaja Asko Takala nosti palkintopuheessaan esiin Nykäsen ”kykyä tuottaa kestävää, myös ennakoimattomille ja uusille toimille ja tapahtumille tilaa antavaa kaavoitusta.”
Nykänen kertoo Arkkitehtipäivien jälkimainingeissa olevansa erityisen iloinen siitä, että virkamiehen työlle annetaan tunnustusta.
”Palkinto oli selkeästi myös huomattu, sain tänään töihin tullessa vastaanottaa onnitteluita”, Nykänen hymyilee.
Kari Nykänen on luotsannut Oulun kaupungin kaavoitusta vuodesta 2018 lähtien ja toiminut pitkään asemakaavaopin opettajana Oulun yliopistossa. Nykäsen väitöskirja Joustavaa tarkkuutta - Sääntelytarkkuus ilmastotavoitteita toteuttavassa yleiskaavoituksessa tarkastettiin vuonna 2020.
”Tutkin väitöksessäni, miten kaavoituksessa voidaan toisaalta sallia joustavuutta ja toisaalta ohjata kohti ilmastonmuutoksen asettamia tavoitteita. Ilmastolaki velvoittaa valtion viranomaisia, ei kuntia, joten kaupungit asettavat itse ilmastonmuutostavoitteensa”, Nykänen kertoo.
Ilmastotavoitteiden ohjaaminen vaatii kaavoittajalta tasapainoilua. Nykäsen mukaan tarvitaan ennen kaikkea tutkittua tietoa ja hyviä perusteluja päättäjien suuntaan – ja mieluiten ratkaisuja, jotka hyödyttävät myös kunnan taloutta.
”Esimerkiksi suuri joukkoliikenneinvestointi tulee yleensä kaupungille kalliiksi, mutta pitkällä tähtäimellä investointi on yleensä taloudellisesti kannattava.”
Ilmastotavoitteiden ohjaamiseen on kunnilla erilaisia keinoja. Muutamat suuremmat kunnat, kuten Lahti ja Tampere, ovat ottaneet käyttöön neljän vuoden välein päivitettävän, niin sanotun rullaavan yleiskaavan, joka tarjoaa mahdollisuuden reagoida muuttuviin tavoitteisiin joustavammin kuin tyypillinen kymmenen vuoden välein tehtävä yleiskaava.
Oulu on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Haasteena on Nykäsen mukaan kunnan suuri pinta-ala ja aiemmin itsenäisten kuntakeskusten hankkeiden yhteensovittaminen.
Ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseksi Oulun yleiskaavassa on otettu käyttöön niin sanottu kestävän liikkumisen vyöhykeajattelu. Nykäsen mukaan malli auttaa tarkastelemaan, mille joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn tukeutuvalle vyöhykkeelle rakentamista kannattaisi kulloinkin painottaa.
”Haja-asutusalueella olemme hyödyntäneet alueellista suunnittelutarveratkaisua. Sen avulla voidaan yhdellä lupapäätöksellä osoittaa useampi rakennuspaikka asemakaava-alueen ulkopuolella. Vaatii tasapainottelua ja myös kompromisseja ylläpitää kylien elinvoimaa ja toisaalta edistää ilmastotavoitteita koko kunnan alueella”, Nykänen sanoo.
Vaatii tasapainottelua ja myös kompromisseja ylläpitää kylien elinvoimaa ja toisaalta edistää ilmastotavoitteita koko kunnan alueella.
Safan pääsihteeri Arja Lukin, Safan puheenjohtaja Asko Takala sekä seminaarin pääpuhujat Almut Grüntuch-Ernst ja Frédéric Chartier kuvattuina Arkkitehtipäivien iltajuhlassa.
Myös Lahden kaupunkisuunnittelu sai tunnustusta kestävän ja laadukkaan elinympäristön edistämisestä. Lahti on toinen kahdesta tämän vuoden Safa-palkinnon saajasta.
”Luonnon monimuotoisuuden teemavuonna halusimme antaa tunnustusta kestävää kehitystä laajasti edistäneille hankkeille”, Safa-palkintolautakunnan puheenjohtaja Raine Vihelmaa sanoi palkintopuheessaan.
”Ympäristöasiat ovat olleet Lahdelle strateginen valinta jo pitkään. Haluamme toimia esimerkkinä muille kaupungeille. Tavoitteenamme on olla hiilineutraali jo vuonna 2025, mikä on lisännyt Lahden vetovoimaa myös yritysten näkökulmasta”, Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen totesi puheessaan Arkkitehtipäivien iltajuhlassa.
Safa-palkinnon sai Lahden ohella Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tutkimus.
”Tampereen rakennetun ympäristön tutkimusohjelmissa tehdään vaikuttavaa, kansainvälistä tutkimusta kestävien rakentamisen, korjaamisen ja yhdyskuntasuunnittelun ratkaisujen parissa. Tutkimustuloksia on myös ansiokkaasti nostettu julkiseen keskusteluun”, Vihelmaa perusteli.
Tutkimusta tehdään tällä hetkellä muun muassa vähähiilisten ja luonnonmukaisten rakenneratkaisujen parissa sekä rakennuselementtien uudelleenkäytön edistämiseksi.
Eko-SAFAn puheenjohtaja Juha Päätalo luovutti Tunnustuspaanun Satu Huuhkalle.
Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tutkimus huomioitiin palkinnoissa erityisen vahvasti: korjausrakentamisen tenure track -professorina työskentelevä Satu Huuhka on tämänvuotisen kestävän rakentamisen palkinnon Tunnustuspaanun saaja.
Huuhka kertoi kiinnostuneensa jo opiskeluaikana uutisesta, jossa kerrottiin DDR:n aikaisten kerrostalojen betonielementtien uudelleenkäytöstä.
Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Huuhka ohjaa työssään Tampereen yliopistossa kiertotalousaiheisia lopputöitä ja johtaa omaa Recet-tutkimusryhmäänsä sekä kahta kansainvälistä kiertotalouden tutkimushanketta. Recreate-hanke tutkii betonielementtien uudelleenkäyttöä sekä sitä, miten niiden irrotus ja uudelleenkäyttö voisi olla kannattavaa liiketoimintaa. Toinen tutkimushanke Circuit keskittyy kiertotalouden mukaisiin kaupunkeihin.
Wuorio-finalistit Irina Garnets Oulun yliopistosta, Emma Komi Aalto-yliopistosta ja Essi Nisonen Tampereen yliopistosta.
”Yllättävän, merkityksellisen ja ajattelemisen arvoisen aiheen valinta, perusteltu rajaus ja esimerkillinen käsittely nostavat Emma Komin työn vuoden parhaaksi diplomityöksi”, parhaan diplomityön Wuorio-palkinnon saajan valinnut arkkitehti Pekka Pakkanen perusteli puheessaan Arkkitehtipäivillä.
Aalto-yliopistosta valmistuneen Emma Komin diplomityö Lintukadon ehkäiseminen arkkitehtuurin keinoin käsittelee linnuille hengenvaarallisen arkkitehtuurin ongelmaa ja tarjoaa siihen myös ratkaisuja.
”Lintujen kannalta on olennaisinta, että törmäyksiä aiheuttavan lasin ja häiritsevän keinovalon käyttö olisi harkittua. Esimerkiksi lasikaiteita ja julkisivuvalaisimia tunnutaan käyttävän myös siellä, missä ne eivät ole merkittävä osa rakennustaiteellista kokonaisuutta. Viherrakenteiden avulla voitaisiin merkittävästi parantaa lintujen mahdollisuuksia sopeutua radikaalisti muuttuvaan ympäristöön”, Komi sanoi Arkkitehtipäivillä.
Vuoden 2024 Arkkitehtipäivät järjestetään Seinäjoella.