Arkkitehti Iris Andersson osallistui Aalto-yliopiston ja Arkkitehtuurimuseon järjestämälle aktivismiteemaiselle luentosarjalle ja pohtii kirjoituksessaan, millainen on aktivistiarkkitehti.
Aalto-yliopiston ja Suomen arkkitehtuurimuseon yhdessä järjestämän, kaikille avoimen Architecture Speaks -luentosarjan kymmenennellä kaudella teemana oli aktivismi, joka perinteisesti mielletään joko yhteiskunnan muuttamiseen tähtääväksi suoraksi toiminnaksi tai symboliseksi vaikuttamiseksi.
Luentosarja näyttää aktivismin arkkitehtuurin ammatinharjoittamisen muotona muuttuvassa maailmassa. Millainen on luentojen perusteella aktivistiarkkitehti?
Aktivistiarkkitehti määrittelee ja oikeuttaa ammatin harjoittamistaan. Hän kysyy tanskalaistoimisto Lendagerin islantilaista haaraa vetävän Arnhildur Pálmadóttirin tavoin: Miksi teemme arkkitehtuuria? Voimmeko jatkaa, kun rakentamisen päästöjen vuoksi olemme osa ongelmaa?
Pálmadóttirille ammatinharjoittamisen perusteet löytyvät kestävyydestä, kiertotaloudesta ja tutkimuksesta. Hänen periaatteisiinsa kuuluvat purkamisen vähentäminen, olemassa olevien rakennusten, rakennusosien ja materiaalien uusiokäyttö, maatäyttöjen lopettaminen sekä tutkimuksen ja innovaatioiden hyödyntäminen ja esittely rakennuttajille.
Frank Lloyd Wright on sanonut, että arkkitehdin tulisi olla profeetta ja kyetä näkemään kymmenen vuoden päähän. Saman suuntaisesti Pálmadóttir näkee arkkitehdit tulevaisuuden tarinankertojina, mutta yleisessä keskustelussa olemme kuitenkin vuosia jäljessä. Keskustelemme esimerkiksi sertifikaateista, kun tulisi pohtia materiaalien uusiokäyttöä, resilienttiä arkkitehtuuria ja rakennuksia, jotka kestävät sään ääri-ilmiöitä helteistä tulviin.
Arkkitehtuuri on ideologioiden jähmettymistä tilaan, jota kuvasta Pálmadóttirin tulvaisuussuuntautunut projekti laavan hyödyntämisestä rakennusmateriaalina. Norjalainen arkkitehti Siv Helene Stangeland uskoo toimistonsa Helen & Hardin kanssa, että arkkitehdeilla on mahdollisuus ratkaista asioita suunnittelun ja rakentamisen keinoin myös tulevaisuudessa, kun empatia ja kokonaisvaltainen lähestyminen kestävyyteen ovat mukana rakentamisen eleessä.
Mielletään arkkitehti sitten profeetaksi tai kertojaksi, aktivistiarkkitehdilla on kyky nähdä eteenpäin. Hän kykenee kuvittelemaan uusia maailmoja. Kysymys siitä, mitä on arkkitehdin ammatinharjoittaminen 2020-luvulla, muuttuukin kysymykseksi siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Arkkitehdin ammatin ytimessä säilyy yhä ongelmanratkaisu ja jonkin vielä olemassa olemattoman kuvittelu. Ja juuri tätä on luovuus!
Turvaa tutkivana arkkitehtina vaikutuin ranskalais-trinidadilaistaustaisen arkkitehti ja aktivisti Nyasha Harper-Michon luennosta. Hänen tällä hetkellä Torontossa toimiva yrityksensä kantaa kekseliäästi nimeä Archtivism, ja sen toiminnassa korostuu halu tehdä muutos, halu muuttaa ammattikunnan sisällä käytävää keskustelua. Ja tämän vaikuttamisen halun jakaa aktivistiarkkitehti.
Harper-Michonille kaikki lähtee liikkeelle tarkoituksesta. Jokaisen on tunnistettava etuoikeutensa esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, etnisyyden ja ihonvärin, kielen, varallisuuden taikka hoivatyön suhteen, ja nostettava vähemmistöjä esille.
Ihmisoikeudet ovat tärkeässä osassa aktivismia. Arkkitehtuurin tehtävä on huolehtia ihmisistä, muista eläimistä, eliöistä ja koko ekosysteemistä jättämättä ketään jälkeen. Siten aktivistiarkkitehti näkee arkkitehtuurin keinona eikä pelkkänä päämääränä. Hän rikkoo ennakkoluuloja ja -olettamia, status quota. Tätä kautta aktivistiarkkitehti voi löytää ammatinharjoittamisen suuntansa, Pohjantähtensä kuin magneettisen navan.
Keskeinen ennakko-olettama, jonka Harper-Michon haluaa rikkoa, on referenssimies, jonka juuret kietoutuvat syvälle Vitruviuksen mieheen, Le Corbusierin Moduloriin sekä yleiseen olettamaan ihmisestä valkoisena miehenä. Esiin nousevat esimerkit keittiön mitoituksesta tai wc-tilojen suunnittelusta. Tunnistan palelevani kampuksella, toimistoissa tai julkisissa tiloissa, joiden ilmastointi on suunniteltu ”keskivertoihmisille”, referenssimiehelle.
Pienimittakaavaisemmasta tilasuunnittelusta referenssimiehen läsnäolo laajenee liikkumiseen, joka on usein sukupuolittunutta. Hoivatyö kasaantuu vielä usein naisille, samoin katkonaiset matkat julkisessa liitteessä autoilevan työmatkailun sijaan. Suunnittelu tulee lisäksi laajentaa huomioimaan kaikki elävät olennot. Referenssimiehen tilalle tarvitaankin uusia referenssejä.
Myös kerronnan tapa tulee merkitykselliseksi. Harper-Michon nostaa esiin monikulttuurisen lisäyksen visualisointien ”skalgubbareihin”, mittakaavaihmisiin. Kuvissa arkkitehtuuria ei tulisi surkastaa objektiksi, vaan korostaa elämän jälkien täyttämiä tiloja.
Portugalissa ja Sveitsissä toimivan Fala Atelierin Lera Samovich puolestaan korvaa hyperrealismin graafisilla kollaaseilla, joiden kautta pieni toimisto tutkii graafisen esityksen ja rakennetun lopputuloksen vuorovaikutusta. Abstraktiota lähestyvät kollaasit korostavat tilojen sarjallisuutta, rakenteita, johdonmukaisuutta ja satunnaisia poikkeuksia. Ne tiivistävät kaksiulotteiseen tasoon olennaisimman.
Aktivistiarkkitehti tai arktivisti voi harjoittaa ammattiaan sosiaalisista, ympäristöllisistä, kiertotaloudellisista, yrityksellisistä tai teknologisista lähtökohdista. Mikään ei kuitenkaan tapahdu eristyneessä tilassa, vaan eri näkökulmat kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi luonnon huomioiminen suunnittelussa edistää yleensä myös sosiaalista inklusiivisuutta.
Väitöskirjatutkijana sain luentosarjasta luottamusta jäljillä olemisesta. Arkkitehtuuri on rakennustaidetta, jota ei voi käsitellä yhteiskunnasta ja muista tieteenaloista irrallisena ilmiönä. Pohdintoni ovat kuitenkin vielä kesken. Niitä varjostavat maailmanpolitiikka ja työttömyysaallot, mutta luentosarja kannustaa minua hetkeksi pysähtymään; reflektoimaan, missä on todellinen pohjoiseni. Minkälaiseen maailmaan arkkitehtuuri on keino, porttiavain tai vaatekaapin takaseinä?
Kirjoittaja opettaa arkkitehtuurin perusteita Aalto-yliopistossa sekä kirjoittaa kaunokirjallisia tekstejä ja väitöskirjaa turvallisesta tilasta.
Kirjoitus perustuu seuraaviin Zoomissa pidettyihin luentoihin: Arnhildur Pálmadóttir (Lendager) 13.11.2024, Nyasha Harper-Michon (Archtivism) 20.11.2024, Lera Samovich (Fala Atelier) 22.1.2025 sekä Siv Helene Stangeland (Helen & Hard) 29.1.2025.