Puuarkkitehtuuri vei mennessään – Ammatissa-sarjan haastattelussa Pekka Heikkinen

Puuarkkitehtuurin professori Pekka Heikkinen on työskennellyt Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtajana, Puulehden päätoimittajana ja suunnittelevana arkkitehtina.

Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

– En muista lapsuudesta varsinaista haaveammattia, mutta arkkitehti on minulle unelma-ammatti. Olen työskennellyt arkkitehtina 30 vuotta, ja uraan on mahtunut ainoastaan yksi lyhyt jakso, jolloin työnteko ei maistunut. Olen päässyt työskentelemään mielenkiintoisten ihmisten ja tärkeiksi kokemieni asioiden parissa.

Hain opiskelemaan arkkitehtuuria vasta 22-vuotiaana, jolloin mietin ensimmäisen kerran, mikä minusta tulee isona. En päässyt sisään, ja seuraavan vuoden tein määrätietoisesti työtä kouluun pääsemiseksi. Huomasin, että kova työ palkitaan.

Mikä arkkitehdin työssä viehättää?

– Konkreettisuus, sillä olen aina ollut kiinnostunut rakentamisesta. Minua viehättää myös työn kokonaisvaltaisuus ja vaikuttavuus, mikä tuo mukanaan paljon vastuuta – nykyään erityisesti vastuun rakentamisen ympäristövaikutuksista. Työhön liittyy myös taloudellinen vastuu sekä vastuu kestävyydestä ja käytettävyydestä. Samalla pitäisi vielä kehittää arkkitehtuuria. Painetta siis riittää.

Miten kiinnostuit nimenomaan puusta materiaalina?

– Kaikki loksahti paikoilleen, kun opintojen loppuvaiheessa tein rakennusten peruskorjauksen harjoitustyötä professori Bengt Lundstenin ja Museoviraston Panu Kailan johdolla. Opiskelijana informaatiota tulvi joka suunnasta ja pohdin, miten selviän siitä. Työtä tehdessäni tajusin, että puu on materiaali, jota voisin ymmärtää.

En voi väittää, että hallitsisin vieläkään materiaalia täysin, mutta olen oppinut arvostamaan erikoistumista. Kannustaisin myös opiskelijoita etsimään oman tiensä, sillä kaikkea ei voi hallita.

Millaista on hyvä puuarkkitehtuuri?

– Arkkitehtuurin synnyttämä kokemus on todella tärkeä. Parhaimmillaan tuntee kehossa, että nyt ollaan arkkitehtuurin äärellä. Hyvässä puuarkkitehtuurissa minua viehättää myös yksinkertaisuus, jolla tarkoitan ymmärrettävyyttä. Viestejä ei saa tulla liikaa.

Nykyään arvostan vastuullisuutta entistä enemmän. Rakennuksesta pitää näkyä, että se on kaikin puolin huolella ja harkiten suunniteltu. Opiskeluaikana kävin Sverre Fehnin suunnittelemassa Hedmarkin museossa (1967-2005) Norjassa. Siinä rakennuksessa ikivanhat kivi- ja tiilirakenteet yhdistyvät uuteen puuhun, betoniin ja teräkseen. Vastuullisuuden näkökulmasta 1700-1800-luvuilla rakennettuun talliin tehty museo on hyvin nykyaikainen rakennus.

Mitä mieltä olet puuarkkitehtuurin nykytilasta Suomessa?

– Tilanne on mielestäni hyvin lupaava. Suomessa osataan puuarkkitehtuuri jopa kansainvälisessä mittakaavassa, vaikka aina rakentaminen ei ole samalla tasolla. En ole voinut olla huomaamatta, että nimenomaan monet nuoren polven arkkitehdit ovat innostuneet puuarkkitehtuurista.

Mitä tarvitaan, että puuarkkitehtuurin povattu läpimurto viimein tapahtuisi?

– Läpimurtoa on luvattu aika monta kertaa. Puuarkkitehtuurin todellinen läpimurto vaatii, että nykytapa rakentaa ei enää kelpaa. Tarvitaan asiakkaiden kapina.

Puuarkkitehtuurin todellinen läpimurto vaatii, että nykytapa rakentaa ei enää kelpaa.

Helsingin kaupungin suunnitteluinsinöörinä asumisen kehittämisessä toimiva Anu Turunen ja maankäyttöjohtaja Rikhard Manninen kirjoittivat mielestäni hyvän kirjoituksen aiheesta Helsingin Sanomien Mielipide-palstalle 15.11.2020. He kertoivat kaupungin sitoutumisesta puurakentamiseen ja kehottivat rakennusteollisuutta liittymään joukkoon kehittämään puuarkkitehtuuria. Veikkaan, että arkkitehdit ovat jo vahvasti mukana muutoksessa. Katse kääntyy siis rakennusteollisuuteen.

Mitä harrastat vapaa-ajallasi?

– Suhtaudun ammattiin kokonaisvaltaisesti. Tykkään tehdä töitä, eikä minulla ole tarkkaa rajaa vapaa-ajan ja työnteon välillä. Toisinaan tämä on ikävä asia, mutta onneksi osaan myös irrottautua.

Paras rentoutumiskeino on ruoanlaitto, erityisesti jos samalla voi kuunnella musiikkia tai hyvää keskustelua. Näen ruoanlaitossa myös yhteyksiä arkkitehtuuriin. Siinä on tietty määrä materiaaleja, joista pitäisi saada aikaiseksi jotain hyvää ja terveellistä. Lisäksi vietän aikaa lastenlasteni kanssa ja kunnostan vähän kerrallaan puutaloamme.