Oman polun kulkija – Ammatissa-sarjan haastattelussa Teemu Pirinen

Teemu Pirinen pyörittää perustamaansa arkkitehtitoimistoa Inarissa. Pirinen on saanut kansainvälistäkin tunnustusta, sillä hänen suunnittelemansa House Y -omakotitalo ja Saariselällä sijaitseva hotelli Jávri Lodge on palkittu German Design Awardilla.

Mistä syttyi kipinä arkkitehtuuriin?

– En osaa sanoa, mistä se on alun perin tullut, sillä olen aina ollut kiinnostunut arkkitehtuurista. Jo lapsena piirsin mielikuvitusleikkauksia, pohjapiirustuksia ja rakentelin pahvista taloja. Vanhempani saivat hyvän ajatuksen laittaa minut lapsena kuvataidekouluun. Siellä opettajat antoivat tehdä sitä, mikä tuntui kiinnostavalta. Harkitsin hakevani myös muotoilijaksi, mutta pääsykokeet olivat päällekkäin arkkitehtuurin kanssa. Lopulta pääsin opiskelemaan arkkitehtuuria Oulun yliopistoon.

Olet urallasi työskennellyt muun muassa Verstas Arkkitehdeilla ja Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäellä. Mikä inspiroi perustamaan oman toimiston?

– En ole oikein koskaan soveltunut toimistoarkkitehdin työhön. En usko, että olin kovinkaan hyvä työntekijä arkkitehtitoimistoissa, sillä minulla oli vaikeuksia motivoitua työskentelemään muille. Usein toimistoarkkitehdin työ on ainoastaan toisen ihmisen vision toteuttamista. Olen aina halunnut olla itse vastuussa visioinnista.

Kunnolla ajatus oman toimiston perustamisesta syntyi, kun vaimoni sai töitä Inarista. Olin siinä vaiheessa saanut jo ensimmäinen tilauksen, ja samalla tuli mahdollisuus muuttaa tänne. Olen siis hieman omituinen Lappiin muuttaja, sillä en ole muuttanut tänne varsinaisesti Lapin takia.

Nautin paljon siitä, että olen arkkitehtikuplan ulkopuolella.

Millaista on toimiston pyörittäminen Inarissa, kaukana suurista kaupungeista?

– Lapissa mittakaava on niin paljon pienempi, ettei tarvitse tehdä perinteistä valintaa uran ja perheen välillä. Täällä menee vartti, kun hakee lapset päiväkodista tai koulusta, käy kaupassa ja tulee kotiin. Esimerkiksi Helsingissä samaan kuluu päivittäin muutama tunti. Inari on myös työympäristönä äärimmäisen stressitön.

Nautin paljon siitä, että olen arkkitehtikuplan ulkopuolella. Täällä ei tule sellaista pakkomielteistä asennetta, että arkkitehtuuri on elämän ainoa ja tärkein asia. Toisaalta taas täällä ei ole niin suorassa kontaktissa arkkitehtuurin nykyhetkeen. Uskon, että ideat ovat omaperäisempiä, koska vaikutteet voi itse valita.

Monet suunnittelemistasi rakennuksista sijaitsevat luonnon keskellä. Millaisia mahdollisuuksia luonto tarjoaa rakennuksen ympäristönä?

– Luonto vapauttaa konseptia paljon, kun ei tarvitse viitata tai samaistua naapuriin. Nykyisin asiakkaat arvostavat maisemaa ja luonnonläheisyyttä sisätiloissa. Silloin voi myös suunnitella tilan maiseman ja luontoon avautumisen, mikä on kiehtovaa.

Kun suunnittelee rakennusta keskelle luontoa, on tärkeä ottaa huomioon maisema, luonnonvalo ja päivänkierto. Täytyy huomioida esimerkiksi asiakkaan tottumukset suhteessa päivänkiertoon. Lappiin suunniteltaessa erikoisuutena ovat revontulet ja kesäaikaan ympäri vuorokauden paistava aurinko.

1980- ja 1990-luvuilla syntyneet alkavat olla siinä elämäntilanteessa, että he tilaavat omakotitaloja. Miten tämä näkyy?

– 1980-luvulla tapahtunut populaarikulttuurin räjähdys näkyy selvästi asiakkaiden haaveissa ja tarpeissa. Ne sukupolvet ovat kasvaneet Star Warsin, John Williamsin musiikin ja Indiana Jonesin parissa. He odottavat, että talossa on mielikuvitusta, leikkisyyttä ja fantasiaa. Sen ikäluokan viitekehys on aivan uudenlainen verrattuna vanhempaan asiakaskuntaan.

Eräs asiakas esimerkiksi antoi minulle ainaisten arkkitehtuuriblogien ja Pinterestin sijaan mangasarjan malliksi siitä, millaista henkeä hän halusi taloon. Toinen asiakas puolestaan toivoi, että hänen kodissaan olisi Indiana Jones -elokuvien tunnelmaa. Suorien elokuvaviittausten suunnitteleminen on mielenkiintoista ja hauskaa. Se vapauttaa arkkitehtuurin konventioista.

Työsi ovat tunnettuja innovatiivisuudesta ja omaperäisyydestä. Miten haluat kehittää tyyliäsi?

– Tavoitteenani on tuoda töihin lisää tunteita. Haluan, että rakennuksistani voidaan sanoa, että niillä on luonne tai että ne ovat mystisiä. Itsestään selvien konseptuaalisten ulottuvuuksien lisäksi rakennuksilla tulee olla henkinen ulottuvuus.

Olen kyllästynyt arkkitehtipiirien estetiikkakäsitykseen. Kaikesta yritetään nykyisin luoda universaalia, mikä ei ole kovin hyvä asia. Se johtaa lopulta siihen, että esimerkiksi arkkitehtuurissa tällä hetkellä vallalla oleva hipsteriestetiikka on kaikkialla samanlaista. Siinä on pohjimmiltaan kyse valtakulttuuriksi muutetusta yksilöllisyydestä. Tämä on aika tuore ajatus, eikä se näy rakennetuissa töissäni vielä kovin hyvin.

Millaiset asiat tuovat sinulle nautintoa työn ulkopuolella?

– Perheen kanssa touhuaminen ja ulkoilu. Täällä ei voi varsinaisesti puhua eräilystä, koska tavallaan kaikki ulkoilu on eräilyä. Pään saa helposti tyhjennettyä, kun lähtee vaikkapa Inari­järvelle. Myös verkko- ja viehekalastus on lähellä sydäntä.