Motivaattorina halu vaikuttaa – Ammatissa-sarjan haastattelussa Lauri Lehtoruusu

Lauri Lehtoruusu työskentelee asumisen asiantuntijana kiinteistöalan yhteistyöjärjestö RAKLI ry:ssä ja on Suomen opiskelija-asunnot SOA ry:n toiminnanjohtaja.

Miksi päätit opiskella arkkitehtuuria?

– Monista muista arkkitehdeista poiketen perheessäni ei ole arkkitehteja, vaan kiinnostus alaan syntyi laajan yleissivistyksen arvostuksesta. Lopullinen päätös lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria muodostui lukioaikana. Pidin visuaalisista asiois­ta, ja koin arkkitehtuurin sopivaksi alaksi, koska siinä on hyötyä luovuudesta ja kiinnostuksesta eri asioita kohtaan.

Opintojen alussa olin tyytyväinen ammatinvalintaan. Myöhemmin alkoi kuitenkin tuntua siltä, että arkkitehdit eivät ole niin generalisteja kuin odotin. Arkkitehdit ovat pääasiassa vain arkkitehtuurin asiantuntijoita, pimentoon jää laajempia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Se on ajanut minua erikoisempiin rooleihin kuin mihin tällä koulutuksella yleensä päädytään.

Opiskelit arkkitehdiksi Aalto-yliopistossa. Oletko tyytyväinen saamaasi koulutukseen?

– Olen sinänsä ihan tyytyväinen. Tutkimuksen ja praktiikan suhdetta voisi kuitenkin tiivistää jo opiskeluvaiheessa. Se auttaisi arkkitehteja valtaamaan tehtäväkenttää laajemmin, sillä silloin saisi kykyä argumentoida tutkitun tiedon pohjalta. Arkkitehtuuria opettavissa yliopistoissa tutkitaan paljon mielenkiintoisia asioita, mutta ne eivät valu opetuksessa käytännön tekemisen puolelle.

Oliko alusta asti selvää, millaista työtä haluat tehdä?

– Urapolkuni muotoutui vähitellen, sillä lähdin heti alussa mukaan opiskelijajärjestötoimintaan. Samalla heräsi kiinnostus laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja asioihin vaikuttamiseen. Lopulta päädyin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Myöhemmin olin myös Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n hallituksessa, jossa sain tehdä konkreettista vaikuttamistyötä.

Kiinnostus vaikuttamiseen kytkeytyi myös omaan alaan ja erityisesti asumiseen. Aloin ymmärtää erilaisten rakenteiden vaikutusta asumiseen sekä sitä, miten suunnittelussa asiat toteutuvat ja miten yhteiskunnan näkökulmasta ratkaistaan asumisen kysymyksiä. Esimerkiksi asumisen kysymysten ratkaisuista ei välttämättä saa tarpeeksi kokonaisvaltaista kuvaa, jos vertailee ainoastaan plaaneja. Sen sijaan pitäisi verrata koko yhteiskunnan rakennetta – miten esimerkiksi eri maissa taloudelliset tekijät ovat johdattaneet tietynlaisiin suunnitteluratkaisuihin ja mikä viime kädessä palvelee asukasta.

Miten asumistarpeiden muutoksiin pystytään vastaamaan?

– Asuminen muuttuu palveluksi, jolloin pakettiin kuuluu asunnon lisäksi vaikkapa yhteistiloja ja harrastustiloja. Jätkäsaaren Sukupolvienkortteli on tästä hieno esimerkki, siellä on asukkaille muun muassa nikkarointiverstas, kuntosali ja elokuvankatseluhuone.

Kyselyissä on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmisten on hankala tietää, mitä he haluaisivat tulevaisuuden asumiselta. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä, että asunnon yhteydessä voi saada vaikkapa puutarhan kerrostalon katolta. Asiassa täytyy edetä kokeilujen kautta ja katsoa, mitkä asiat kiinnostavat. Opiskelija-asunnot ovat tietynlainen kokeilulaboratorio tulevaisuuden asumiselle, koska opiskelija-asuntojen ominaisuuksista saattaa muodostua myöhemmin asumisen perusodotus.

Kasvukeskuksissa on pulaa asunnoista, ja samalla yksin asuvien määrä on kasvanut. Onko ratkaisu tähän se, että uudisrakentamisessa keskitytään ainoastaan yksiöihin?

– Nykyisin usein ajatellaan, että uudistuotannon asunto­jakauman tulisi olla sama kuin asuntojakauman tavoitetila. Se ei kuitenkaan ole niin, vaan uudistuotannon täytyy korjata olemassa olevan asuntotarjonnan ja tämän hetken kysynnän erotusta. Kääntöpuolena on se, että uudisrakentaminen tehdään usein isoina aluekehityshankkeina. Tällöin yksittäisestä kaupunginosasta voi tulla liian yksipuolinen, koska se rakennetaan tiettynä ajankohtana.

Tarjonnan lisäämisellä ei välttämättä pystytä ratkaisemaan hintaongelmaa. Lisääntynyt asuntotarjonta nimittäin saattaa tehdä kaupungista houkuttelevamman, jolloin yhä useampi haluaa muuttaa kaupunkiin. Segregaation välttämiseksi tarvitaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa, jotta ei synny tilannetta, että Helsingissä esimerkiksi lastentarhanopettajat eivät mahdu kaupunkiin, koska hintataso määräytyy korkean tuottavuuden IT-osaajien maksukyvyn mukaan.

Mitä elämääsi kuuluu työn ulkopuolella?

– Ruoanlaitto on minulle rakas harrastus. Minulla on tapana tehdä pitkälle suunniteltuja illallisia, joita saatan toisinaan valmistella jopa muutaman päivän. Se on sellaista molekyyligastronomiakikkailua, ja välillä teen ruokaa esimerkiksi lähipusikoista löydettyjen villiyrttien pohjalta.

Olen myös pitkään yrittänyt löytää puutyöverstasta, jossa pääsisi nikkaroimaan erilaisia huonekaluprojekteja. Asun vaimoni kanssa kolmiossa Munkkiniemessä, ja meiltä löytyy lähistöltä puutarhapalsta. Oman elämän esimerkki jakamis­taloudesta on se, että käytämme korttelin toisella puolella olevaa entisen taloyhtiömme saunaa, sillä nykyisestä talo­yhtiöstämme sauna puuttuu.