Portugalista Suomeen muuttanut arkkitehti Marta de Abreu Hartman sai töitä kiertämällä kartta kädessä pakkasessa koputtelemassa helsinkiläisten arkkitehtitoimistojen ovia. Nykyään hän työskentelee projektiarkkitehtina arkkitehtuuritoimisto B & M:llä.
Teksti: Anni Varis
Miten sinusta tuli arkkitehti?
Arkkitehdin ura oli hyvin luonnollinen valinta, sillä suvussani on paljon arkkitehtejä ja taiteilijoita. Isäni, isoisäni, veljeni, kummitätini ja kaksi serkkuani ovat kaikki työskennelleet arkkitehteina!
Arkkitehtuuri ja taide olivat aina läsnä arjessa. Matkoilla isä vei meidät katsomaan ja kuvaamaan rakennuksia. Kotona oli helppo jakaa opiskelijatöihin liittyviä huolia tai jopa saada kritiikkiä sitä pyytämättä. Taiteilijana työskentelevä setäni saattoi soittaa ja kysyä, olenko harjoitellut piirtämistä tarpeeksi.
Lapsena kävin usein isäni mukana tutustumassa työmailla. Hän toi töitään kotiin ja muistan esimerkiksi isot piirustukset ruokapöydällä. Arkkitehtuurista kertovia lehtiä ja kirjoja oli tietysti kaikkialla.
Millaiset arkkitehdin opinnot olivat Portugalissa?
Opiskelin arkkitehdiksi Porton yliopistossa, missä kaikilla arkkitehtiopiskelijoilla oli hyvin yhtenäinen opinto-ohjelma. Ideana oli, että 5–6 vuoden jälkeen opiskelijoilla on vahva perusosaaminen, jonka pohjalta on hyvä erikoistua. Minusta oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon esimerkiksi Aallossa arkkitehtiopiskelija voi vaikuttaa omaan opintopolkuunsa.
Suurin ero opiskelussa Portugalin ja Suomen välillä on opiskelijoiden taloudellisessa tukemisessa. Suomessa on Kela, Portugalissa tuki tulee perheeltä.
Muutit Suomeen 15 vuotta sitten. Miten sait töitä Suomesta?
Tapasin suomalaisen mieheni opiskelijavaihdossa Barcelonassa ja tein päätöksen muuttaa Suomeen hänen kanssaan. Helsingissä tein listan paikallisista arkkitehtitoimistoista ja lähdin kysymään töitä. Kävin kirjaimellisesti toimistojen ovilla koputtamassa, kartta kädessä. Ulkona oli kaksikymmentä astetta pakkasta, joten se oli aika raskasta.
Kävin joka päivä kahdessa toimistossa pyytämässä, saisinko esitellä itseni ja CV:ni toimitusjohtajalle. Monet olivat yllättyneitä, mutta melkein kaikki toivottivat minut tervetulleeksi. Mieleenpainuvin hetki oli, kun Kristian Gullichsen kutsui minut kahville ja keskustelemaan kanssaan.
Sain upean mahdollisuuden, kun kaupunkisuunnittelun toimisto Harris-Kjisik lopulta tarjosi minulle töitä. Työskentelin toimistossa kymmenen vuotta.
Millaista on ollut työskennellä ulkomaalaisena arkkitehtina Suomessa?
Kokemus on ollut erittäin positiivinen, mutta työskentely ulkomaalaisena arkkitehtina Suomessa on vaativaa. Tilanne on tietysti muuttunut paljon siitä, kun muutin tänne. Ammatillinen kehittyminen ja nykyinen roolini vaativat suomen kielen osaamista, pelkkä englanti ei riitä työelämässä. Olen tosi kiitollinen kollegoilta saamastani tuesta. En olisi pärjännyt ilman heitä.
Työskentely ulkomaalaisena arkkitehtina Suomessa on vaativaa.
Nykyään Helsinki on onneksi paljon monikulttuurisempi. Meillä B & M -arkkitehtuuritoimistossa on esimerkiksi töissä useita arkkitehtejä eri kansallisuuksista, mikä on todella hienoa.
Mielestäni ulkomaalaistaustaisen arkkitehdin tulee kyseenalaistaa ja haastaa totuttuja toimintatapoja. Hänen on myös ymmärrettävä suomalaisia ihmisiä ja kulttuuria, historiaa sekä elämäntapoja, joten hänen täytyy olla avoin ja valmis oppimaan uutta koko ajan. Kysymällä pääsee hyvin eteenpäin.
Minusta on tärkeää kehittää arkkitehtuuria paikallisesti, mutta kulkea silti kohti monikulttuurisempaa yhteiskuntaa.
Mitä suomalaiset arkkitehdit voisivat oppia Portugalista? Entä toisin päin?
Portugalissa on nykyaikaista rakentamista ja kansanrakentamista, jossa rakennusten sijainti on huomioitu lähiympäristöä kunnioittaen. Vanha ja uusi yhdistyvät arvokkaasti esimerkiksi Santa Maria do Bouron luostarin korjausprojektissa, jossa luostarista on tehty hotelli. Samoin Porton kaupunkikuva on arkkitehtuuriltaan erittäin rikas: eri aikoina valmistuneet rakennukset elävät rinta rinnan.
Portugalilaiset käsityöläiset ovat tunnettuja osaamisestaan. He työskentelevät usein paikallisten materiaalien kanssa. Käsityöläisten työtä ja ammattitaitoa arvostetaan valtavasti.
Suomessa minua inspiroi osallistava ja integroiva kaavoitussysteemi.
Suomessa minua inspiroi osallistava ja integroiva kaavoitussysteemi. Eteläeurooppalaiset voisivat oppia siitä paljon. Lisäksi sää on täällä rakentamista rajoittava tekijä. Sääolosuhteiden asettamista haasteista huolimatta Suomessa on paljon erittäin kauniita ja hienosti detaljoituja rakennuksia.
Mitä harrastuksia sinulla on?
En voisi elää ilman musiikkia. Kuuntelen erilaisia soittolistoja ja radio-ohjelmia, joista löydän uutta ja erilaista kuunneltavaa. Lisäksi harrastan lukemista ja käyn kuntosalilla. Tänä vuonna aloitin maastohiihdon, mikä on ollut tosi mukavaa, mutta ei kovin helppoa.
Viikonloppuisin käyn mieheni kanssa kaupunkikävelyillä. Valitsemme eri alueita, jossa seikkailemme etsimässä mielenkiintoisia urbaaneja kohteita.