Kiinnostuksena ekologinen ja osallistava kaupunki – Ammatissa-sarjan haastattelussa Sofia de Vocht
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 10/2020. Teksti: Anni Varis.
Sofia de Vocht työskentelee Helsingin kaupungin asemakaavoituksessa sekä kaupunkisuunnittelun tuntiopettajana Aalto-yliopistossa.
Mitä kaikkea työhösi kuuluu?
– Olen työskennellyt Helsingin kaupungin asemakaavoituksessa vuoden alusta lähtien. Tällä hetkellä suunnittelen yhtä Helsingin uusista kaupunkibulevardeista eli Tuusulanbulevardin aluetta. Tätä ennen työskentelin Harris–Kjisik-toimistossa, missä tein konsulttina yli kymmenen vuotta pääosin kaupunkisuunnittelua.
Helsingin kaupungilla kaupunkisuunnittelun lähtökohdat selvitetään tarkkaan. Työhön kuuluu eri tahojen, eri tarpeiden sekä ympäristön yhteensovittelua. On kiinnostavaa, kuinka kaavoittajat ohjaavat suunnitellun alueen toteuttamista kaavoitusvaiheesta ihan rakentamiseen asti. Olen onnekas, kun omat kiinnostuksenkohteeni saavat näkyä työssäni. Erityisesti minua kiinnostaa ekologinen suunnittelu, osallistava suunnittelu ja julkisen tilan suunnittelu.
Aalto-yliopistolla olen toiminut tuntiopettajana vuodesta 2011 lähtien. Opetan kaupunkisuunnittelua peruskurssilla. Se on tosi mukavaa ja palkitsevaa työtä. Kaupunkisuunnittelun kandivaiheen opetuksessa tärkein teema on julkisen tilan luominen. Millaista julkinen tila on, ja ketä se palvelee? Kaupunkisuunnittelijan työssä tämä teema nousee esille paljon.
Millaista osaamista tarvitaan työssäsi?
– Mielestäni kaupunkisuunnittelijan varsinaista osaamista on ydinajatuksen kirkastaminen. Pitää löytää olennainen, osata konseptoida se suunnitelmaan ja saada se kommunikoitua lukuisille toteuttaville osapuolille.
Kaupunkisuunnittelu vaatii myös pitkäjänteisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Olen aina ollut innostunut suunnittelusta yhdessä asukkaiden kanssa, ja olen päässyt luomaan osallistumiselle erilaisia metodeja esimerkiksi Uusi Kaupunki -kollektiivissa.
Mikä sinua alun perin viehätti arkkitehdin työssä?
– En täysin muista, miten päädyin opiskelemaan arkkitehdiksi, mutta tavoitteenani oli tehdä jotain suurta. Kokemukset opiskeluaikana johdattivat kaupunkisuunnittelijan tielle, sillä ennen opintojen alkua en ollut ajatellut, että olisi mahdollisuus tällaiseen ammattiin.
Taustalla vaikuttaa myös henkilöhistoriani. Olen kotoisin maaseudulta, Kymenlaaksosta, mikä on saanut minut paradoksaalisesti kiinnostumaan kaupungeista ympäristönä.
Olen kotoisin maaseudulta, Kymenlaaksosta, mikä on saanut minut paradoksaalisesti kiinnostumaan kaupungeista ympäristönä.
Yläasteen kuvaamataidon opettaja sai minut ymmärtämään, että kuvallinen ilmaisu voisi sopia minulle. Tietotyön sijasta konkreettisen tai materiaalisen maailman kanssa työskenteleminen käy minulle. Jo koululaisena olin kiinnostunut käsillä tekemisestä.
Millaisista asioista olet nykyään kiinnostunut työssäsi?
– Eniten minua kiinnostavat vuorovaikutukseen ja osallistumiseen liittyvät asiat eli yhdessä tekeminen. Ajattelen, että se on yksi tapa tehdä suunnitelmista kestäviä myös tulevaisuuden kannalta. Kiinnostavimpia teemoja on ilmastonmuutos, sen torjuminen ja siihen sopeutuminen. Nykyisessä työssäni pääsen miettimään, miten kaupunginosista saadaan ekologisempia.
Miten koronakriisi on vaikuttanut omaan elämääsi?
– Keväällä oli omanlaisensa ajanjakso, kun perheen pienet lapset otettiin pois päiväkodista, mutta se meni hyvin. Olen ollut etätöissä maaliskuusta lähtien, mutta olen kokenut etätyöskentelyn ja digitaalisen kokoustamisen ihan positiivisena. Työmatkoista säästyvän ajan voi käyttää työskentelyyn.
Tuntiopettajan työssä on harmittanut, ettei pääse tapaamaan opiskelijoita kasvokkain. Tuntuu, että he katoavat jonnekin mustien ruutujen taakse. Opetustoiminta on myös vaatinut uudelleenjärjestäytymistä.
Miten uskot koronakriisin heijastuvan työhösi tulevaisuudessa?
– Nykyinen tilanne on herättänyt mielenkiintoista keskustelua sekä tuonut esiin teemoja, joita on ennakoitu jo aiemmin. Meillä on nyt esimerkiksi kokonaisia alueita täynnä tyhjiä toimistotaloja. Uskon, että kriisi vaikuttaa ajatuksiimme alueiden ja rakennusten toiminnoista sekä niiden joustavuudesta ja yhdistämisestä. Voiko yhtä tilaa käyttää moneen tarkoitukseen? Tämä on tulevaisuudessa entistä suurempi teema.
Kriisi on tuonut näkyväksi asuinalueiden ja keskustojen erot vilkkaudessa eri aikoina. Jos ihmiset viettävät arkisin entistä enemmän aikaa kotona, tuleeko palveluita enemmän ja helpommin eri asuinalueille? Entä mitä tapahtuu niille keskusta-alueille, joissa ei ole asuntoja?
Mitä harrastat vapaa-ajallasi?
– Minulla on hirveästi harrastuksia. Pelaan jalkapalloa, laulan kansanlaulukuorossa, ja lasten kanssa olemme käyneet viljelykerhossa. Harrastan myös keramiikkaa, mutta se jää usein viikonlopuille. Tuntuukin, että olen aina matkalla harrastuksesta toiseen.