Keskiössä ihmiset ja hyvä elämä – Ammatissa-sarjan haastattelussa Pilvi Nummi

Pilvi Nummi on tutkijana Aalto-yliopistossa. Hän tekee väitöskirjaa, jonka aiheena on sosiaalinen media ja digitaalinen osallistuminen kaupunkisuunnittelussa.

Miksi päätit lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria?

– Olin jo lapsena taiteellinen, tykkäsin piirtää ja maalata. Peruskoulun jälkeen jatkoin kuvataidelukioon. Minulle oli siis selvää, että halusin luovalle alalle. Ensisijaisesti mielessäni oli itse asiassa maisema-arkkitehtipuoli, mutta lopulta päädyin kuitenkin opiskelemaan arkkitehdiksi TKK:lle. Opiskeluun vierähtikin kymmenisen vuotta, tosin sen ohella tein töitä muun muassa it-alalla. Valmistuin arkkitehdiksi vuonna 2008.

Aloititko väitöskirjasi parissa heti valmistumisen jälkeen?

– Jo diplomityöni käsitteli sähköistä osallistumista. Siitä läh­tien sen kehittäminen ja soveltaminen suunnittelussa on ollut minulle tärkeää.

Tärkeä ammatillinen tausta on ehdottomasti ollut työskentely valmistumisen jälkeen asemakaavoituksen parissa. Ensin tein pari vuotta töitä Järvenpään kaupungissa, ja sen jälkeen olin seitsemän vuotta kaavoitusarkkitehtina Sipoon kunnassa. Väitöskirjan tekoa aloitin töiden ohessa. Sipoon ajalta syntyi sopivia keissejä sähköisestä osallistumisesta, ja otin ne osaksi väitöskirjaani. Olen saanut käytännön työn ja tutkimuksen yhdistettyä.

Viimeiset kaksi vuotta ennen Aalto-yliopistoon siirtymistäni työskentelin ympäristöministeriössä muun muassa digikaavoituksen kehittämishankkeiden parissa. Sitä kautta avautui taas uudenlaisia näkökulmia sähköiseen osallistumiseen, ja tutkimuksenikin edistyi huimasti.

Nyt väitöskirjani on viime metreillä, valmista pitäisi tulla tämän vuoden aikana. Töitä sen parissa olen tehnyt siis jo kymmenisen vuotta. Tämä ei ole hätäisen hommaa!

Kerro hieman väitöskirjasi lähtökohdista.

– Tutkimukseni on kuvailevaa. Tutkin, miten sosiaalista mediaa on käytetty ja minkälaisia mahdollisuuksia sillä koetaan olevan kaupunkisuunnittelussa. Olen rajannut aiheeni kaupunkisuunnittelijoiden näkökulmaan somessa: odotuksiin, esteisiin ja muihin kokemuksiin.

Odotuksena saattaa olla, että väitöskirjani tarjoaisi jonkinlaisia suosituksia sosiaalisen median käytölle, mutta niitä on vaikea antaa. Vaikka väitöstutkimus onkin melkein valmis, aiheen parissa riittää paljon tutkittavaa.

Onko sähköinen osallistuminen muuttunut vuosikymmenen aikana?

– Yli kymmenen vuoden aikana on tapahtunut suuria muutoksia, ja sosiaalinen media on tullut kiinteäksi osaksi mo­nien suomalaisten arkea. On kehitetty paljon uusia sovelluksia ja alustoja, ja myös sanasto on hiljalleen muodostunut ja vakiintunut. Vuosia takaperin termiä ”sosiaalinen media” ei ollut edes olemassa vaan puhuttiin esimerkiksi yhteisömediasta.

Se, miten sosiaaliseen mediaan ja sähköiseen osallistumiseen suhtaudutaan, on organisaatiokohtaista. Suhtautumiseen vaikuttaa paikallinen suunnittelukulttuuri: muun muassa asenteet, käytännöt ja organisaatiossa työskentelevien ihmisten näkemykset. Kaikilla on erilaisia asenteita asukkaiden roolia, teknologiaa ja somea kohtaan.

Oletko itse aktiivinen somessa?

– Koko tutkimusprosessin ajan olen kirjoittanut blogia aiheesta. Twitterissäkin olen, siellä minulle on tärkeää asiantuntijana vaikuttaminen. Haluan välittää asiantuntevaa tietoa sähköisestä osallistumisesta arkkitehtuurin alalla.

Sähköinen osallistuminen on tulossa ensisijaiseksi osallistumisen muodoksi.

Mikä on tärkeintä hyvässä kaupunkisuunnittelussa?

– Usein kaupunkisuunnittelu yhdistetään fyysisen tilan muotoiluun ja visuaalisuuteen, painopiste on hyvän ympäristön luomisessa. Kaupunkisuunnittelijana haluaisin hyvän ympäristön sijaan nostaa keskiöön ihmiset ja hyvän elämän. Tällöin suunnittelussa korostuvat hieman erilaiset kysymykset: Mitkä asiat tukevat hyvinvointia arjessa? Millaisia ovat ihmisten tarpeet ja toiveet? Entä mikä on ympäröivän luonnon merkitys hyvinvoinnille? Tällaiseen suunnitteluun liittyy olennaisesti vuorovaikutus ja yhdessä kehittäminen. Hyvissä prosesseissa tuotetaan hyvää ympäristöä, joka sitten mahdollistaa hyvän elämän.

Olisi tärkeää, että asukkaat eivät olisi vain asumisen harrastajia vaan osallistuisivat suunnittelutyössä oikeasti siihen, minkälaisessa ympäristössä he elävät. Suomessa on ollut ylhäältä alaspäin suuntautunut suunnittelukulttuuri, joka rajoittaa toimijoiden rooleja. Väitöstutkimukseni yhtenä pointtina onkin se, että some haastaa tätä kulttuuria avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi.

Millainen on sähköisen osallistumisen tulevaisuus?

– Näkisin, että sähköinen osallistuminen on tulossa ensisijaiseksi osallistumisen muodoksi. Tämä koronakevät on jo edistänyt ja muuttanut käytäntöjä. Sähköistä osallistumista on ennen pidetty vain täydentävänä tapana, perinteisen osallistumisen lisänä. Nyt on erinomainen hetki pohtia, miten sähköisen osallistumisen tavat saataisiin toimivaksi osaksi kokonaisuutta. Esimerkiksi asukastilaisuuksia ei voi siirtää verkkoon sellaisenaan, koska vuorovaikutus toimii eri tavoin sähköisesti kuin kasvokkain.

Minkälaisia asioita teet vapaa-ajallasi?

– Liikkuminen ja luonnossa kävely ovat minulle tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Yksi henkirei’istäni on jo pidemmän aikaa ollut laulaminen, sekä yksin että kuorossa. Sitäkin olen onnistunut harrastamaan tämän kevään haasteista huolimatta! Virtuaali­treenit ovat toimineet yllättävän kivasti etäyhteyksien avulla.