Katse kohti valoa – Ammatissa-sarjan haastattelussa Marjut Kauppinen

Marjut Kauppinen on perustajaosakas Imaditdin Kauppinen Viiri Arkkitehdeissa, jonka yhtenä vahvana toimialana on hotellisuunnittelu. Kauppinen toimii myös Kruunuvuorenrannan valotaiteen koordinaattorina. 

Millaisista asioista olet arkkitehtuurissa kiinnostunut?

– Arkkitehtina olen hyvin käytännöllinen. En ole esimerkiksi kiinnostunut alan tutkimuksista niiden itsensä takia, vaan tutkimuksia seuraamalla haluan ymmärtää paremmin suunnittelua.

Opiskeluaikana innostuin vanhojen rakennusten uudelleenkäytöstä ja korjauksesta. Vanhojen rakennusten säilyttäminen tuntui merkitykselliseltä, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus olisi vanhentunut. Siinä oli myös riittävästi haastetta.

Merkittävä käänne tapahtui valmistumiseni jälkeen, kun tein omassa toimistossani muiden suunnittelutöiden ohella näyttelysuunnittelua. Sen myötä kiinnostuin valaistuksen mahdollisuuksista ja rupesin pohtimaan, mitä se tarkoittaa arkkitehtuurin skaalassa. Aloin tarkkailla tiloja, jotka jäävät rakennusten väliin.

Päädyin Helsingin Energialle valaistusarkkitehdiksi ja pääsin kunnolla perehtymään valaistussuunnitteluun. Myöhemmin työskentelin valaistusasioiden parissa muun muassa Sitossa (nyk. Sitowise). Perustamani toimisto sai vuonna 2011 toimeksiannon auttaa kaavoittaja-arkkitehteja valaistukseen liittyvien kilpailujen organisoimisessa. Se johti siihen, että päädyin Kruunuvuorenrannan valotaiteen koordinaattoriksi.

Kuinka hyvin Suomessa on mielestäsi huomioitu valaistuksen mahdollisuudet?

– Koko ajan paremmin. Eri tahot ovat jatkuvasti tietoisempia niistä, ja esimerkiksi kaupunkien kaltaiset suuret toimijat ovat alkaneet pohtia eri näkökulmia valaistukseen. Jyväskylä on ollut edelläkävijä, sillä siellä on ollut valokoordinaattori jo yli kymmenen vuotta. Lisäksi Oulussa on tehty yliopistotutkimusta valaistuksen arkkitehtonisesta ja kaupunkikuvallisesta näkökulmasta.

Uusissa ympäristösuunnitteluhankkeissa valaistus tuntuu olevan yhtä keskeinen osa suunnittelua kuin esimerkiksi katusuunnittelu. Kun hyviä valaistusratkaisuja näkee paljon toteutettuna, myös rakennuttajat ja suunnittelijat osaavat ottaa valaistuksen paremmin huomioon.

Tärkeää on myös valaistuksen ohjaus, sillä valaistuksen ei tarvitse olla samanlainen jokaisena vuoden- ja vuorokaudenaikana. Valaistuksella voidaan ohjata ihmisten käyttäytymistä. Esimerkiksi valojen himmentäminen jollain alueella tiettyyn hetkeen mennessä antaa viestin, että paikalta on syytä poistua. Valaistussuunnitelmalle voi siis luoda käsikirjoituksen, jossa valaistus muuttuu ympäröivien olosuhteiden mukaan.

Valaistuksen ei tarvitse olla samanlainen jokaisena vuoden- ja vuorokaudenaikana.

Millä tavalla koronaviruksen aiheuttama kriisi on vaikuttanut omaan toimistoosi ja sen toimintatapoihin?

– Todella dramaattisesti. Toimistomme on erikoistunut hotellisuunnitteluun, joten koronakriisi keskeytti monta suunnitteluprosessia. Suurimmat hotellisuunnitteluhankkeemme siis siirtyivät tulevaisuuteen. Meillä on osaamista esimerkiksi korjausrakentamisesta ja asuntosuunnittelusta, joten ei tämä isoista muutoksista huolimatta ihan kokonaan vienyt jalkoja alta.

Etäkokoukset ovat lisääntyneet, ja olen erityisen ihastunut Teams-sovelluksessa pidettäviin palavereihin. Ne ovat selkeitä ja mukavia, kaikki ovat ajoissa paikalla ja keskittyvät asiaan. Kokoukset myös kestävät juuri niin kauan kuin niihin on varattu aikaa. Toivon, että tulevaisuudessakin palaverit toteutetaan tällä tavalla.

Miten uskot koronakriisin heijastuvan hotellien ja muiden rakennusten piirteisiin kriisin jälkeen?

– Hotelleissa luultavasti korostuvat turvalliset elämykset, selkeät kokonaisuudet ja yhdessäolon mahdollisuudet. Arkkitehtuurin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tilojen ja niiden valaistuksen täytyy olla harmonisia ja helposti hyväksyttäviä. Elämysten täytyy olla jollain tavalla kokijan hallittavissa. Lisäksi paikallisuutta todennäköisesti kaivataan enemmän.

Olen ollut jo ennen koronakriisiä sitä mieltä, että asuin­rakennuksiin tulisi suunnitella tiloja, joita voi käyttää vierashuoneena, työtilana tai juhlahuoneena. Hankkeissani olen havainnut, että tällaisia tiloja kaivataan rakennuksiin. Jos koronakriisi voi tätä jollain tavalla edesauttaa, niin olen todella tyytyväinen.

Miten koronakriisi on muuttanut omaa elämääsi?

– Arkipäivän arvostus on noussut aivan hirveästi, kun on täytynyt pohtia sairastumisriskiä ja toimintatapoja, joilla sairastumisen voi välttää. Voin kyllä toimia näinkin, mutta arvostan nykyisin suunnattomasti sitä, että olisi tavanomaisia haasteita ja voisi olla normaalissa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Kriisin ansiosta osaan jatkossa varmaankin olla realistisempi aikataulujen suhteen ja kykenen myös kieltäytymään joistain asioista.