Alueellisia tarinoita – Ammatissa-sarjan haastattelussa Kaisa Berry

Arkkitehti ja ympäristötaiteilija Kaisa Berry työskentelee Berry Creative -toimistossa. Hän suunnittelee ympäristötaidetta, joka auttaa ihmisiä juurtumaan uusille alueille.

Miten päätit lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria?

– Opiskelin yhden vuoden esinemuotoilua, mutta huomasin
pian, että esineiden sijasta minua kiinnostavat paikat ja tilat. Harkitsin kuvanveiston ja arkkitehtuurin välillä, ja päätin lopulta hakea opiskelemaan arkkitehtuuria, sillä ala oli minulle tuttu ja läheinen jo lapsuudesta.

Minulla on ollut omanlaiseni opintie siihen työhön, jota nykyään teen. Arkkitehtiopintojen lisäksi olen opiskellut maisema-arkkitehtuuria ja lavastustaidetta. Osaamiseni koostuu näistä kolmesta eri alasta.

Mitä työhösi tällä hetkellä kuuluu?

– Vastaan Berry Creative -toimistossa rakennettuun ympäristöön ja taiteeseen liittyvistä projekteista. Olen saanut mahdollisuuden muokata toimenkuvaani omannäköisekseni, ja teen paljon yhteistyötä erilaisten suunnittelutoimistojen ja muiden toimijoiden kanssa.

Projektit vaihtelevat laajoista alueellisista suunnitelmista pienen mittakaavan teoksiin, kuten Kide-teos Vantaan Kivistössä. Suunnittelen myös väliaikaisia taideteoksia, joilla pyritään vahvistamaan rakenteilla olevan alueen identiteettiä.

Lisäksi opetan sivutoimisesti Aalto-yliopistossa. Opettaminen on minulle merkityksellinen sivutyö. Tykkään ohjata opiskelijatöitä, sillä se on hyvin antoisaa myös oman työni kannalta. Näen, mitä tulevat ammattilaiset miettivät harjoitustöissään.

Ensi vuoden alusta alkaen minulla on yksivuotinen arkkitehtuurin taiteilija-apuraha, joka mahdollistaa syventymisen taiteen, aluesuunnittelun ja kestävän kehityksen teemoihin.

Miten määrittelet ympäristötaiteen?

– Ympäristötaide on kattokäsite, jonka alle mahtuu monenlaista rakennettuun tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Se voi olla kaikkea veistoksista maataiteeseen tai tapahtumiin.

Käsitteenä ympäristötaide on ollut sopiva kuvaamaan omia töitäni. Tilataide on myös lähellä sitä mitä teen, mutta pääsääntöisesti työskentelen ulkotiloissa, joten ympäristötaiteen käsite sopii parhaiten.

Mitä hyvä ympäristötaide voi antaa ympäristölle ja sen asukkaille?

– Ei ole yhtä oikeaa vastausta siihen, millaista on hyvä ympäristötaide. Itselleni hyvä ympäristötaide tarkoittaa taidetta, joka sopii tiettyyn paikkaan tai jolla on suhde tiettyyn paikkaan. Se voi olla vaikka maamerkkinä toimiva veistos tai ympäristöön hienovaraisesti integroitua taidetta, joka herättää ajatuksia.

Ympäristötaide voi toimia osana alueellisia tarinoita, jotka auttavat ihmisiä juurtumaan uusille alueille. Alueelliset kokonaistarinat ja niiden dramaturgia ovat ajatuksina peräisin lavastustaiteen opinnoistani.

Millaiseksi luonnehtisit ympäristötaiteen tilannetta Suomessa?

– Seuraan innolla ja uteliaisuudella, mitä eri puolella Suomea tehdään. Prosenttiperiaatteen myötä taide on tällä hetkellä mukana tosi monissa hankkeissa. Ilokseni olen huomannut, että useissa aluesuunnitteluhankkeissa on monialaisia työryhmiä, joissa ympäristötaide huomioidaan.

Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni enemmän kokonaisvaltaisia ja suurempia projekteja, myös maisema-arkkitehtuurissa. Seuraan ilolla maailmalla tehtyjä projekteja, esimerkiksi Norjan maisematiehankkeita.

Millaisia haasteita ympäristötaiteen tekemisessä on?

– Suomeen on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana suunniteltu ja toteutettu useita taidekaupunginosia. Osa niistä on onnistuneempia kuin toiset. Olisi tärkeää muistaa, että ympäristötaiteen tuominen aluesuunnitteluun ei automaattisesti takaa hyvää, kiinnostavaa tai kestävää ympäristöä. Hyvän alueen syntyminen on monipuolinen ja monisyinen prosessi, johon tarvitaan hyvä kaava, riittävästi aikaa ja suunnitteluosaamista.

Ympäristötaiteen tekemisen haasteita ovat mielestäni myös tiukat aikataulut. Usein havahdutaan myöhäisessä vaiheessa hanketta siihen, että taidetta halutaan mukaan.

Mistä ammennat uusia ideoita?

– Näennäisen päämäärätön oleminen on minulle tär­keää. Se voi olla kävelyä luonnossa tai kaupungissa. Harrastan myös päämäärätöntä kirjojen lueskelua. Ideoinnissa sana ”haahuilu” merkitsee minulle paljon. Haahuilen ideoiden parissa, siten ne saavat tilaa kirkastua.

Minulla on aina anturit auki, sillä ideat ja ratkaisut voivat tulla milloin tahansa. Ammattiin liittyvä seikkailu on elämäntapa.