Valmistelutyöryhmän arkkitehtiasiantuntija Tarja Laineen mukaan lakiluonnoksessa on ongelmia, mutta kokonaisuuteen voi olla melko tyytyväinen. Luonnos voi vielä muuttua ennen lausuntokierrosta.
Esitystä uudeksi alueidenkäyttölaiksi on odoteltu lausunnoille joulukuusta lähtien. Tällä hetkellä lausuntokierroksen ajankohdaksi on ympäristöministeriön hankesivuilla ilmoitettu tammi–helmikuu 2025, eikä arviota ei ole vielä maaliskuun 14. päivä päivitetty. Eduskuntakäsittelyn ajankohdaksi on arvioitu viikko 26 eli kesäkuun loppu, jota ennen lausuntokierros pitäisi olla käytynä.
Lakia valmistelleen työryhmän työ tuli päätökseensä viime syksynä, ja lakiluonnos julkaistiin syyskuun lopussa. Luonnokseen saattaa kuitenkin tulla muutoksia ennen lausuntokierrosta.
Vantaan entinen kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine toimi valmistelutyöryhmässä arkkitehtiasiantuntijana. Arkkitehtiliitto jätti lokakuussa Laineen nimissä lakiluonnokseen eriävän mielipiteen niin sanottuna täydentävänä lausumana.
Lausumassa todetaan lakiehdotuksen kuitenkin kehittyneen ”hyvään suuntaan”.
Tämä tarkoittaa, että arkkitehtien näkökulmasta suurimmat huolenaiheet eivät toteutuneet, vaan valmistelun aikana laki kehittyi hyvään suuntaan lähtöpisteestä, Laine tarkentaa. Jos sen sijaan verrataan lakiluonnosta vuonna 2000 voimaan astuneeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin, muutosta parempaan ”ei valitettavasti ole tapahtunut”, Laine sanoo.
”Maankäyttö- ja rakennuslaki, jota valmisteltiin 1990-luvun lopulla, oli aikanaan uudenaikainen ja innostava”, Laine muistelee. Erityisesti kaavoitusta koskeva osuus oli Laineen mielestä erinomainen.
”Nyt tuntuu, että kilpailukyky, keventäminen, sujuvoittaminen ja maanomistajan oikeudet nousivat esiin yleisen edun ja hyvän rakennetun ympäristön sijaan.”
Laineen mukaan valmistelua ohjasivat vahvasti Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman tavoitteet. Niitä olivat muun muassa maakuntakaavan ohjausvaikutuksen keventäminen sekä yleiskaavan ja asemakaavan samanaikainen valmistelu, maanomistajan aloiteoikeus sekä oikeus valmistella kaavaa.
”Ne piti saada tuotua lakiin. Nopeasti tuli olo, ettei nykyistä lakia kannata liikaa avata, jotteivät sen hyvät tavoitteet vesity. Lähes kaikki tärkeä saatiinkin säilytettyä. Kokonaisuus toimii aika hyvin ennallaan”, Laine sanoo.
Laine kiittää lain valmistelutyötä, jossa oli hänestä vanhaa maankäyttö- ja rakennuslain henkeä: etsittiin yhteistä kompromissia hyvässä hengessä.
”Tuntui, että keskusteluissa tuli kuulluksi, ja niillä oli vaikutusta myös ratkaisuihin.”
Tuntuu siltä että kilpailukyky, keventäminen ja maanomistajan oikeudet nousivat esiin yleisen edun ja hyvän rakennetun ympäristön sijaan.
Laineen huolena valmistelutyön alkaessa oli muun muassa se, miten laki sopii yhteen muiden rakennettua ympäristöä säätelevien lakien kanssa sekä mitä kaavoituksen ohjausvaikutukselle ja kunnan roolille tapahtuu.
”Pelkäsin että kaavamääräyksiin, eli siihen mistä asema- ja yleiskaavassa voi määrätä, tulisi heikennyksiä, mutta ne kuolivat pois keskusteluissa.”
Uuden rakentamislain mukaan rakentamislupa pitää ensi vuoden alusta lähtien myöntää viimeistään kolmessa kuukaudessa ja poikkeuksellisen vaativissa kohteissa kuudessa. Alueidenkäyttölakiin olisi vastaavasti haluttu kaavan laatimiselle maksimiaika, esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta, mutta sellaista ei lopulta tullut. Laine pitää sitä helpotuksena.
Sen sijaan asemakaavan suunnittelemisen aikaisen rakennuskiellon maksimikesto pidennyksineen lyhenisi kahdeksasta kuuteen vuoteen. Yleiskaavan rakennuskielto saisi uuden lain mukaan kestää viisi vuotta ja sitä voisi pidentää korkeintaan kolmella vuodella, kun ennen maksimikesto oli yhteensä 15 vuotta.
Käytännössä haastavimmatkin yleiskaavat pitäisi siis jatkossa saada valmiiksi kahdeksassa vuodessa, mitä Laine pitää vaikeana.
”Kaavoituksen venyminen ei välttämättä johdu kunnan omasta toiminnasta vaan laajemmasta tilanteesta”, Laine sanoo. Kaava voi jäädä jumiin esimerkiksi, jos maanomistajat eivät pääse siitä keskenään sopuun.
Jos ehdotus rakennuskiellon aikarajoista menee läpi, rakennuslupia on jatkossa pakko alkaa myöntää vanhan kaavan pohjalta, kun määräaika umpeutuu, vaikka kaavan laatiminen olisi kesken.
”Se ei edistä uuden kaavan mukaista rakentamista vaan vahvistaa vanhan kaavan tilannetta.”
Uudistuksen taustalla on hallitusohjelmaan kirjattu tavoite sujuvoittaa kaavoitusta, mutta Laineen kokemuksen mukaan sujuvoittamisyritykset johtavat usein pikemminkin heikennyksiin kaavan laadussa tai siirtävät ratkaisujen tekemistä rakentamislupavaiheeseen.
”Tässä kohtaa näkyi valtava epäluottamus toisaalta suunnittelijoiden ja kaavoittajien ja toisaalta maanomistajien ja rakennuttajien välillä. Kaavoittajien huoli esimerkiksi pakkotahtisesta kaavoituksesta perustuu kokemukseen todellisuudessa tarvittavasta ajasta, mutta tuntui ettei sitä uskottu.”
Myös maanomistajan tekemään kaava-aloitteeseen vastaamiseen tulee neljän kuukauden aikaraja. Tämäkin on Laineesta ongelmallista.
”Kunnan suunnittelusykli on vuosi, joten aloitteisiin pitäisi ottaa kantaa kesken suunnittelukauden. Tätä moni muukin piti huonona.”
Myös alueidenkäyttölain ja rakentamislain liittymäkohdissa on Laineen mukaan ongelmia. Yksi esimerkki on uusi puhtaan siirtymän sijoituslupa, josta säädetään rakentamislaissa. Laineen mielestä se olisi ”itsestäänselvästi” kuulunut alueidenkäyttölain puolelle.
”Vihreän siirtymän hankkeita voi uuden rakentamislain mukaan tehdä sijoittamisluvalla asemakaavoittamattomalle alueelle. Mielestäni tämä on aivan käsittämätön päätös, joka tulee edistämään kokonaan kaavoittamisen ulkopuolella olevaa hajarakentamista ja uhkaa myös maanomistajien tasapuolista kohtelua.”
Sijoittamisluvista päättäminen vaatisi rakennusvalvonnoilta alueidenkäytön suunnittelun asiantuntemusta, mitä niiltä ei kuitenkaan ole edellytetty, Laine huomauttaa.
Laineesta onkin tärkeää seurata, millaisiksi sijoittamislupakäytännöt muodostuvat ja millaisia vaikutuksia niillä on haja-asutusalueiden suunnitteluun.
Lakiin on tulossa myös mahdollisuus tehdä samaan aikaan yleis- ja asemakaavaa ja hyväksyä ne yhdellä päätöksellä. Tämän on ajateltu nopeuttavan kaavoitusprosesseja. Laineesta kirjaus on turha, sillä kaavoja voidaan nyt jo valmistella yhtä aikaa, ja ainakin isommissa kunnissa niin usein tehdäänkin.
Kaavojen hyväksyminen yhdellä päätöksellä on sen sijaan Laineesta pelkästään ”aika tyhmä pykälä”.
”Jos jommastakummasta kaavasta valitetaan ja niistä on vain yksi päätös, valitus kohdistuu kumpaankin kaavaan. Jos ne on hyväksytty eri päätöksillä, voi valittaa esimerkiksi vain asemakaavasta ja antaa yleiskaavan mennä eteenpäin.”
”Mutta kunnat tietysti päättävät itse miten ne kirjoittavat päätöksensä, joten ei tämä ole niin dramaattinen asia.
Vihreän siirtymän lupia ja uusia aikarajoja lukuunottamatta Laine toteaa olevansa lakiehdotukseen ”aika tyytyväinen”.
Selkeitä voittoja valmistelutyön aikana Laineen mielestä oli, että yleisperustelut, kaavahierarkia ja sisältövaatimukset säilyvät uudessa laissa entisen kaltaisina.
Yleisperusteluissa kuvataan muun muassa lain tavoitetta, sisältöä ja suunnittelujärjestelmää. Kaavahierarkian säilyminen tarkoittaa, että maakuntakaava tulee jatkossakin ohjaamaan yleiskaavan tekemistä ja yleiskaava asemakaavan. Kaikille kaavatasoille on lisäksi omat sisältövaatimuksensa, jotka ovat myös valitusperusteita kaavoille.
Myöskään ilmastoon ja luonnonsuojeluun liittyviä määräyksiä ei heikennetty, vaan päinvastoin tarkennettiin ja lisättiin joitakin vaatimuksia, Laine kiittää. Luonto- ja ympäristöjärjestöt eivät tosin ole pitäneet niitä riittävinä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi.
Positiivisina asioina Laine nostaa esiin myös maailmanperintökohteiden mainitsemisen alueidenkäyttölaissa. Niitä säätelee oma lakinsa, mutta Laineesta on tärkeää, että ne huomioidaan myös kaavoituksen yhteydessä.
Lakiluonnoksessa todetaan, että jos kaava sijaitsee maailmanperintökohteen alueella tai suojavyöhykkeellä tai kaavalla voi muuten olla vaikutusta kohteeseen, ”kaavaa laadittaessa on varmistettava, että maailmanperintökohteen erityinen yleismaailmallinen arvo säilyy, ja on pyrittävä arvon vahvistamiseen, jos arvo on heikentynyt”.
”Minusta tuo on aika hieno lause”, Laine kehuu.